|
Uusia
mallasohralajikkeita viljelijöiden ja teollisuuden käyttöön – hyväksyminen
mallasohraksi Tulostettava
versio
Johdanto
Panimolaboratorion (PBL) ohrakomitea on ohrasta olueksi -tuotantoketjun
yhteistyöelin, jossa edustettuina ovat panimot, mallastamot, viljelijät,
kasvinjalostajat ja panimoalan tutkijat. Ohrakomitea järjestää uusien
lajikkeiden teollisuusmittakaavan kokeet ja päättää niiden tulosten
perusteella lajikkeen hyväksymisestä mallasohraksi, minkä jälkeen lajike saa
tästä merkinnän kasvilajikkeiden luetteloon. Aiempina vuosina mallasohraksi
hyväksyttiin yksinomaan kotimaisia lajikkeita, mutta Suomen liityttyä EU:hun
myös muualla jalostettuja ja mallastuskäyttöön hyväksyttyjä lajikkeita on
tuotu kotimaiseen viljelyyn ja lajikelistalle. Tällöinkin päätöksen
hyväksymisestä mallasohrakäyttöön Suomessa on tehnyt ohrakomitea. Viime
vuosina ulkomaisia lajikkeita on tuotu viljelykokeisiin yhä kiihtyvään
tahtiin. Kesäkuussa 2003 ohrakomitea päätti perustaa projektiryhmän
päivittämään mallasohran jalostustavoitteet, yksilöimään ja määrittelemään
lajikkeiden valintakriteerit sekä kehittämään mallasohran valinta- ja
hyväksymismenettelyä valintaprosessin nopeuttamiseksi. Toimivan järjestelmän
tavoitteena on saada Suomen kasvuoloihin hyvin sopeutuneita, s.o.
riittävästi testattuja, laadukkaita mallasohralajikkeita viljelyyn ja
teollisuuden käyttöön.
Kehitysprojektin eteneminen
Projektiryhmän työskentelyyn osallistuivat kaikki ohrakomitean tahot. Aluksi
perehdyttiin muualla käytössä oleviin mallasohran laadun arviointi- ja
valintamenettelyihin. Koska vallinneesta suomalaisesta käytännöstä ei ollut
kirjallista kuvausta, laadittiin tästä prosessipohjainen esitys uuden
toimintamallin suunnittelua varten. Samaan aikaan päivitettiin mallasohran
jalostustavoitteet ja valintakriteerit. Työn edistymisestä raportoitiin
ohrakomitean kokouksissa ja helmikuussa 2005 ohrakomitea hyväksyi päivitetyt
jalostustavoitteet, valintakriteerit sekä uudistetun toimintamallin.
Uusien mallasohralajikkeiden valinta ja hyväksyminen
Jalostustavoitteet ja valintakriteerit
Jalostustavoitteet päivitettiin sekä viljelyn että teollisuuden tarpeita
ajatellen. Viljelyn näkökulmasta tärkeäksi todettiin viljelyvarmuus,
satoisuus sekä laatu. Viljelyvarmuuden kannalta tarvitaan aikaisuudeltaan
erilaisia, Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita, joilla on hyvä
korrenlujuus, sopiva korrenpituus, hyvä taudinkestävyys sekä vähäinen
tähkäidäntäherkkyys. Satoisuus varmistetaan lajikkeilla, jotka tuottavat
korkean mallasohralaatuisen sadon erilaisissa kasvuoloissa. Tähkien
lukumäärä ja jyväkoko ovat satoisuuden kannalta tärkeitä tekijöitä. Suuri ja
tasainen jyväkoko sekä stabiilisuus vuosittaisille kasvuolojen vaihteluille
ovat myös laadun näkökulmasta tärkeitä ominaisuuksia. Edellä mainittujen
tekijöiden lisäksi laadun kannalta edullisia ovat lajikkeen taipumus
alhaiseen proteiinipitoisuuteen, hyvä peltohomeiden vastustuskyky sekä
soveltuvuus ympäristöystävälliseen tuotantoon.
Teollisuudelle tärkeitä tekijöitä ovat taloudellisuus, prosessoitavuus sekä
laatu. Taloudellisuus saavutetaan parhaiten lajikeilla, joilla on
mahdollisimman korkea saanto teollisuuden eri prosessivaiheissa, pysyvä
kuori sekä lyhyt prosessointiaika. Prosessoitavuuden kannalta hyvällä
lajikkeella on hallittavissa oleva itämislepo, tasalaatuiset ja sisäiseltä
rakenteeltaan jauhomaiset jyvät, nopea ja tasainen vedenotto sekä
hallittavissa oleva tasapainoinen proteiinien ja soluseinien hajoaminen.
Entsyymitasoltaan erilaiset lajikkeet mahdollistavat teollisuuden tarpeet
täyttävien maltaiden valmistuksen. On tärkeää, että panimoprosessi sujuu
aina mahdollisimman häiriöttömästi. Lopputuotteen laadun näkökulmasta
tärkeita ovat lajikkeen ominaisuudet, jotka takaavat mahdollisimman hyvin
elintarviketurvallisuuteen liittyvät tekijät sekä oluen maun säilyvyyden.
Jalostustavoitteisiin liittyvät valintakriteerit on esitetty
taulukossa 1. Nämä sekä arvioinnissa käytettävät
vertailulajikkeet (mittarilajikkeet) arvioidaan ja päivitetään vuosittain.
Joissakin maissa lajikkeiden paremmuusluokitukseen käytetään erilaisia
pisteytysmenettelyjä painokertoimineen. Työryhmä ei pitänyt
lajikeominaisuuksien keskinäistä numeerista vertailua ja tämän jälkeen
matemaattista muuttamista yhdeksi laatuluvuksi tärkeänä, vaan joissain
tapauksissa mahdollisesti jopa harhaanjohtavana menettelynä. Ohrakomitea
päätti, että Suomessa arviointi, valinta ja lopulta mallasohraksi
hyväksyminen perustuvat jatkossakin asiantuntijanäkemyksiin ja
-lausuntoihin.
Mallasohralajikkeiden valinta- ja hyväksymiskäytäntö
Valinta- ja hyväksymisprosessin päävaiheet sekä sekä näihin liittyvät
ohrakomitean tehtävät on esitetty kuvassa 1.
Ohrakomitean apuna toimii työryhmä, joka valmistelee päätösehdotukset
varsinaisiin ohrakomitean kokouksiin.
Lajikejalostus
Uusien mallasohralajikkeiden kehittäminen alkaa kasvinjalostuksella. Tämä
vaihe, joka sisältää muuntelun luomisen, risteytysjälkeläistöjen seulonnan
sekä parhaiden linjojen testausta ja valintaa edelleen peltokokeisiin, on
normaalia kasvinjalostajien työtä ja heidän vastuullaan.
Lupaavimpien ohrien valinta
Lupaavimpien ohrien valintaan liittyvät vaiheet on esitetty kaaviona
kuvassa 2. Viljely- ja teknisen laadun arviointia
varten koemateriaalia tuotetaan erilaisissa peltokokokeissa. Näitä ovat
kasvinjalostajien omat kokeet, MTT:n viralliset kokeet, EBC-kokeet sekä
muut mahdolliset viljelykokeet. Kun peltokokeissa tuotettua ohraa on
käytettävissä, vuorossa on laadun arviointi pienen mittakaavan
koemallastuksella. Oleellista on, että laadun arviointiin käytetään
Suomessa kasvatettua ohraa. Myöhempää päätöksentekoa sekä PBL:n arviointia
varten on tärkeää, että koemallastus tehdään mallasohran laatuvaatimukset
täyttävästä ohrasta PBL:n ohjeiden mukaan siten, että mallastuksessa
käytetään korkeintaan kolme liotusvettä, idätysvaihe kestää enintään 5
vuorokautta ja kuivaus tehdään ns. pilsnermallasohjelmalla.
Taulukossa 2 on esitetty mallasanalyysit, jotka
tarvitaan laadun arvioimiseksi. Koemallastuksiin valinnasta ja
toteutuksesta vastuu on lajikkeen jalostajalla ja/tai edustajalla.
Kun koemallastustulokset ovat käytettävissä, ne voidaan saattaa PBL:n
tietoon tuomalla tulokset ohrakomitean valmistelevan työryhmän kokoukseen,
jossa saadaan alustava asiantuntija-arvio lajikkeen mallastuslaadusta ja
soveltuvuudesta mallasohran tuotantoon. Työryhmä voi antaa myös
näkemyksensä ohran viemisestä pilot-mittakaavan mallastus- ja
panimokokeisiin. Ohrasta tarvitaan lisäksi seuraavat taustatiedot:
lajikkeen/linjan perimätiedot, viljelytulokset Suomesta vähintään kolmelta
vuodelta, tulokset MTT:n virallisista kokeista vähintään kahdelta
vuodelta, viljelyominaisuudet verrattuna Suomessa hyväksyttyihin
valtalajikkeisiin sekä mallasohran laatutiedot kuten itävyys,
proteiinipitoisuus ja lajitteluaste.
Pilot- mittakaavan kokeiden toteuttaminen on edelleen jalostajan ja/tai
lajikkeen edustajan vastuulla. Pilot–maltaiden laadulliset tavoitteet on
esitetty taulukossa 3. Kun kokeiden tulokset
ovat käytettävissä, valmisteleva työryhmä tekee pyynnöstä saatavilla
olevien tietojen ja tulosten pohjalta ohrakomitealle ehdotuksen lajikkeen
viemisestä teollisuusmittakaavan kokeisiin. Tätä varten tarvitaan edellä
mainitut ohran taustatiedot, suunnitelma lajikkeen tuomisesta Suomen
markkinoille sisältäen tiedon edustajasta, lisäysviljelystä,
siemenhuollosta sekä DUS –tarkastuksen. Lisäksi tarvitaan arvio lajikkeen
soveltuvuudesta mallasohran tuotantoon Suomessa sekä PBL:n kriteerien
mukaiset koemallastus- ja pilot-kokeiden tulokset.
Teollisuusmittakaavan kokeet
Kokeet koostuvat tiloilla tapahtuvista lisäysviljelyistä sekä
teollisuusmittakaavan mallastuksista ja panimokokeista. Pääpaino kaikissa
näissä on lajikkeen käyttäytymisen vertaaminen normaalituotantoon. Tässä
vaiheessa lajikkeelle laaditaan myös käytännön viljelyohjeet.
Projektiryhmä kehitti mallastus- ja panimokokeiden seurantaan
systemaattisen tulosten keruu- ja arviointimenettelyn.
Hyväksyminen mallasohraksi
Ohrakomitean hyväksymispäätöstä varten tarvitaan seuraavat lausunnot:
arvio lajikkeen viljelyarvosta mallasohraksi tuotettuna, arviot mallastus-
ja panimo-ominaisuuksista sekä arvio lajikkeen markkinapotentiaalista
kotimaassa ja kansainvälisesti. Viljelyasiantuntijat, alan teollisuus sekä
Kauppamallastamojen yhdistys antavat näistä omat lausuntonsa (kuva
3).
Toimintamallin käyttöönotto
Panimolaboratorion ohrakomitea hyväksyi uuden toimintamallin kokouksessaan
18.2.2005. Valmistelevan työryhmän ja ohrakomitean kokoukset ovat aina
vuoden vaihteessa ja kesän alussa, mikä tulee ottaa huomioon tietojen ja
päätösehdotusten saattamiseksi ohrakomitean käsiteltäviksi. Toimintamallia
sovellettiin osittain jo hyväksyttäessä Annabell -lajiketta mallasohraksi
vuonna 2004 sekä Braemar, Maaren ja Prestige ohrien teollisuuskokeissa
vuonna 2005.
Tiivistelmä
Panimolaboratorion Ohrakomitean on hyväksynyt uudistetun toimintamallin
mallasohralajikkeiden valinnasta ja hyväksynnästä. Toimintamallin mukaan
jalostustavoitteet ja valintakriteerit päivitetään vuosittain. Lupaavimpien
ohrien viljelykokeista Suomessa sekä laboratorio- ja pilotmittakaavan
koemallastuksista vastaa lajikkeen jalostaja tai edustaja. Ohrakomitea antaa
ohjeet koemallastuksen toteuttamisesta ja jatkoarvioinnissa tarvittavista
laatutiedoista. Jalostajan tai lajikkeen edustajan on esitettävä
Ohrakomitealle lajikkeen taustatiedot, viljely- ja mallastustulokset
Suomessa tuotetusta ohrasta sekä suunnitelma lajikkeen tuonnista
markkinoille Suomessa ennen teollisuuskokeiden toteutusta.
Panimolaboratorion vastaa teollisuuskokeista. Lopullista mallasohraksi
hyväksymistä varten tarvitaan lausunnot lajikkeen viljelyarvosta,
markkinapotentiaalista ja mallastamoiden ja panimoiden lausunto prosessi- ja
laatuominaisuuksista.
Pekka Reinikainen, Viking Malt
/ LP-Tutkimuskeskus Oy
Silja Home, VTT Biotekniikka
Taulukko 1.
Mallasohralajikkeiden jalostustavoittet ja kriteerit
| |
Viljelyn
näkökulmasta:
VILJELYVARMUUS
- aikaisuudeltaan erilaisia, Suomen oloihin soveltuvia lajikkeita,
kasvuaika enintään Saana + 7 vrk ja/tai enintään Scarlett + 3 vrk
- hyvä korrenlujuus ja sopiva korrenpituus, lako enintään Scarlett + 5
%-yks.
- hyvä taudinkestävyys
- vähäinen tähkäidäntäherkkyys
SATOISUUS
- korkea mallasohralaatuinen satotaso erilaisissa oloissa, vähintään Scarlett -5 % ja +2% lisää satoa / lisäkasvupäivä Scarlettiin verrattuna
LAATU
- suuri ja tasainen jyväkoko, tjp vähintään Scarlett -2,0 g ja I+II
yhteensä vähintään Scarlett -7%-yks.
- stabiili vuosittaisten kasvuolojen vaihtelulle
- taipumus haluttuun proteiinitasoon, enintään Saana -0,2 %-yks.
- hyvä peltohomeiden vastustuskyky (Fusarium)
- ympäristöystävällinen tuotanto
Teollisuuden näkökulmasta:
TALOUDELLISUUS
- korkea mallastussaanto,
³ 92,5 % ka (liko-ohra>> mallas)
- korkea uutesaanto,
³ 84 % proteiinitasolla 10,5 %
- korkea keittohuonesaanto,
³ 84 % proteiinitasolla 10,5 %
- korkea alkoholisaanto, NLKA
³ vertailulajike
- pysyvä kuori, irtoamisherkkyys < 0,5 %
- lyhyt prosessointiaika, idätysaika 4 vrk, vierteen erotus, HGM suodos
15 min
³ 90 g ja panimossa parempi kuin vertailu
PROSESSOITAVUUS
- hyvä ”itämisvalmius”, itämisenergia (4 ml) > 95 % joulukuussa
- jyvien välinen tasalaatuisuus,
- nopea ja tasainen vedenotto, likoaste 45 % 2 likoveden jälkeen
- sisäiseltä rakenteeltaan jauhomainen, "pehmyt" ja löyhä jyvä,
jauhatusenergia < 450 J
- proteolyysin hallinta, Kolbach luku< 42 % ja samalla friabiliteetti
³
82 % ja ß-glukaanit < 150 mg/l
- kongressivierteen väri, < 3 EBC
- kongressivierteen kirkkaus, < 1 FU
- panimovierteen kirkkaus, < 1 FU
- entsyymitasoiltaan erilaisia lajikkeita,
- α-amylaasi, > 40 DU
- diastaatinen voima, > 250 WK
TUOTTEIDEN LAATU
- ei altis mykotoksiineille tai muille jäämille
- olut säilyy vähintään vuoden kirkkaana, < 2 FU
- hyvä maunsäilyvyys |
Taulukko 2. Koemaltaiden arvioinnissa
tarvittavat analyysit (x).
| |
Kongressimäskäys |
arviointi mittariin verattuna |
|
Kosteus, % |
X |
|
Uutepitoisuus, jauho, % ka |
X |
|
Sokeroituminen, min |
X |
|
Väri, °EBC |
X |
|
Viskositeetti, cP |
X |
|
ß-glukaanit,mg/l |
X |
|
FAN, mg/l |
X |
|
Proteiini, % ka |
X |
|
Liukoinen typpipitoisuus, mg/l |
|
|
Liukoinen typpipitoisuus, mg/100 g ka
|
|
|
Liukoinen typpipitoisuus, % ka mallas
|
X |
|
Kolbach-luku, % |
X |
|
Möyhentyneisyys, Calcofluor, % |
|
|
Homogeenisuus, Calcofluor, % |
|
|
Friabiliteetti, % |
X |
|
Alimöyhentyneet jyvät, % |
X |
|
Kokonaiset jyvät, % |
X |
|
α-amylaasi, DU |
X |
|
Diastaattinen voima, WK |
X |
|
Näennäinen loppuunkäymisaste (NLKA), % |
X |
|
Kuoren irtoamisherkkyys, % |
|
Taulukko 3. Pilot –maltaiden arviointi. Laatutekijät, joille on
ilmoitettu min/max -arvot ovat arvioinnissa välttämättömiä, muut antavat
lisäinformaatiota.
| |
Kongressimäskäys |
tavoite |
min/max |
|
Kosteus, % |
|
|
|
Uutepitoisuus, jauho, % ka |
> 84 |
>82 (prot. 10,5 %) |
|
Sokeroituminen, min |
< 15 |
|
|
Väri, °EBC |
< 4 |
|
|
Viskositeetti, cP |
|
|
|
ß-glukaanit,mg/l |
< 150 |
< 250 |
|
FAN, mg/l |
|
> 130 |
|
Proteiini, % ka |
|
|
|
Liukoinen typpipitoisuus, mg/l |
|
|
|
Liukoinen typpipitoisuus, mg/100 g ka
|
< 750 |
|
|
Liukoinen typpipitoisuus, % ka mallas
|
< 0,75 |
|
|
Kolbach-luku, % |
39-42 |
38-44 (prot. 10,5 %) |
|
Möyhentyneisyys, Calcofluor, % |
|
|
|
Homogeenisuus, Calcofluor, % |
|
|
|
Friabiliteetti, % |
> 85 |
> 80 |
|
Alimöyhentyneet jyvät, % |
< 2 |
< 6 |
|
Kokonaiset jyvät, % |
|
|
|
α-amylaasi, DU |
|
> 40 |
|
Diastaattinen voima, WK |
|
> 250 |
|
Näennäinen loppuunkäymisaste (NLKA), % |
|
> 82 |
|
Kuoren irtoamisherkkyys, % |
< 1 |
< 2 |
| |
|
| |
HG-mäskäys |
tavoite |
min/max |
| |
Büchner 15 min, g |
> 90 |
> 70 |
| |
Büchner 30 min, g |
|
|
| |
Büchner 60 min, g |
> 130 |
> 110 |
| |
vierrresaanto, Büchner-pinta-ala, gh
|
|
|
| |
Uutepitoisuus, p-%
|
|
|
| |
Uutesaanto, teoreettinen, % ka |
|
|
| |
Uutesaanto, todellinen, % ka
|
|
|
| |
Sokeroitumisaika, min |
|
|
| |
Vierteen sameus, FU |
|
|
| |
Väri, °EBC |
|
|
| |
FAN, mg/l |
|
|
| |
Liukoinen typpipitoisuus, mg/l
|
|
|
| |
Liukoinen typpipitoisuus, mg/100 g |
|
|
| |
Liukoinen typpipitoisuus, % ka |
|
|
Kuva
1. Uusien mallasohralajikkeiden valinta ja hyväksyminen

Kuva
2. Lupaavimpien ohrien valinta

Kuva
3. Lopullinen hyväksyminen mallasohraksi

|