Kotimaisen mallasohran kehitysohjelmat

Viljelijät, mallastamot ja tutkimus ovat vuodesta 1996 panostaneet yhdessä mallasohran ja maltaan tuotantoon kotimaisen mallasohran kehitysohjelmien puitteissa. Mallasohran kehitysohjelmien tavoitteena on, että kasvinjalostajat, siemenkauppa, viljelijät, viljakauppa, mallastamot ja panimot muodostavat laadullisesti ja taloudellisesti kilpailukykyisen, yhtenäisen ketjun ja että tämä klusteri säilyttää asemansa maailmanmarkkinoilla. 

|Vuosien 1996-1999 kehitysohjelma|
|Vuosien 2000-2003 kehitysohjelma|
|Vuosien 2004-2006 kehitysohjelma|

|Ohrakomitea|

Oluen tuotantoketjun ympäristövaikutukset tutkittu

Kotimaisen oluen tuotantoketjuun kuuluvat yritykset sekä mallas- ja tärkkelysohran tuottajat ovat selvittäneet ketjun ympäristövaikutuksia ohran viljelystä olueksi asti

Alkuperäinen malli tehtiin vuonna 2005 toimintaverkossa olevien yritysten asiantuntijoiden ja MTT:n tutkijoiden yhteistyönä. Mallia päivitettiin vuonna 2010 alkuperäisen mallin järjestelmäpohjaa ja menetelmiä käyttäen. Päivityksessä havaittiin olutketjun Mittatikkumenetelmään perustuvan kokonaisympäristövaikutuksen arvion pienentyneen 7 % verrattuna vuonna 2005 valmistuneeseen arvioon.

Mallasohran ja tärkkelysohran tuotannon osuus koko ketjun kokonaisympäristövaikutuksista on uuden arvion mukaan 36 %, mallastuksen ja ohratärkkelyksen valmistuksen 9 %, oluen valmistuksen 13 %, ja jakelun, kaupan ja kulutuksen osuus 39 %. Lisäksi ympäristövaikutuksia syntyy hieman viljelypanosten valmistuksesta (2 %) ja raaka-aineiden kuljetuksista (1 %).

Kokonaisympäristövaikutusten pienentymiseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi lannoitteiden valmistuksen alhaisemmat päästöt, kalkin käytön vähentyminen, ohran parantuneet hehtaarisadot, parempi typpitase ja pienemmät valunnat, sekä energian käytön vähentyminen mallastuksessa, tärkkelyksen valmistuksessa ja panimoilla.

 

Panimolaboratorion ohrakomitea

Panimolaboratorion (PBL) ohrakomitea on ohrasta olueksi - tuotantoketjun yhteistyöelin, jossa ovat edustettuina panimot, mallastamot, viljelijät, kasvinjalostajat ja panimoalan tutkijat. Ohrakomitea organisoi uusien lajikkeiden teollisuusmittakaavan kokeet ja suosittelee niiden tulosten perusteella lajikkeen hyväksymistä mallasohraksi.

Ohrakomitean tehtäviin kuuluu myös:

→mallasohran jalostustavoitteiden asettaminen ja päivittäminen
→lajikejalostuksen tulosten seuranta
→peltokokeiden ja koemallastusten seuranta ja arviointi
→päätös lajikkeiden valinnasta teollisuusmitan kokeisiin
→lajikkeen hyväksyntä mallasohraksi
→lajikekannan seuranta
→seurata mallasohraan liittyvää kehitystä kansainvälisesti ja osallistua EBC:n (European Brewery Convention) ohrakomitean toimintaan.

 

Panimolaboratorion ohrakomitean jäsenet

Innovaatiojohtaja Pekka Reinikainen   (pj)	Viking Malt Oy
Panimomestari Tapio Kangas-Heiska (varapj)	Oy Sinebrychoff Ab
Asiakaspäällikkö Annika Wilhelmson (sihteeri)	VTT
Kasvinjalostuslaitokset
Kasvinjalostaja Reino Aikasalo	Boreal Kasvinjalostus Oy
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Ylitarkastaja Tapio Lahti	Evira
Mallastamot
Kehityspäällikkö Erja Kotaviita	Raisio Malt Oy
Kehityspäällikkö Jaakko Laurinen	Ravintoraisio Oy
Tuotantopäällikkö Timo Huttunen	Viking Malt Oy
Panimot
Tuotekehityspäällikkö Peter Hartwall	Oy Hartwall Ab
Panimomestari Pia Hortling	Olvi Oyj
Tuottajat
Vilja-asiamies  Max Schulman	MTK

 

Oy Panimolaboratorio - Bryggerilaboratorium Ab (PBL) on Suomen mallas- ja panimoteollisuuden muodostama teollisuuskonsortio, joka koordinoi ja rahoittaa toimialan yhteistä, esikilpailullista tutkimusta. PBL on perustettu vuonna 1956. Pääasiallinen tutkimuspartneri on VTT. PBL:n osakkaat ovat Oy Hartwall Ab, Olvi Oyj, Oy Sinebrychoff Ab, Polttimo Oy ja Raisio Malt Oy.

 

 

Vuosien 1996-1999 kehitysohjelma

Vuosien 1996-1999 kotimaisen mallasohran kehitysohjelman konkreettisina tavoitteina oli kohottaa mallasohran keskimääräistä satotasoa 1000 kiloa hehtaarilta ja nostaa maltaan uutesaantoa 0,5 %- yksikköä maltaan muun laadun pysyessä vähintään nykyisellä tasolla. Uutesaannon osalta tavoite saavutettiin, satotason osalta tavoitteen saavuttamiselle luotiin  hyvät mahdollisuudet mm. uusien lajikkeitten ansiosta. 

Budjetiltaan noin kuuden miljoonan markan ohjelma koostui viidestä eri osaprojektista:

1.      Viljelypaikan ja -tekniikan lajikekohtainen optimointi

2.      Laatulogistinen tietojärjestelmä (satoennusteiden laatiminen)

3.      Uusien lajikkeiden viljelytekniikka

4.      Uusien lajikkeiden teollisuusmittakaavan kokeet

5.      Tiedotusprojekti

Mallasohran viljelytekniikkaan Suomen kasvuoloissa paneuduttiin erityisen huolellisesti. Ohjelman puitteissa julkaistiin selvitys kasvuolosuhteittemme eduista ja haitoista mallasohran viljelyssä (Susanne Somersalo 1998: Suomen kasvuolosuhteiden hyväksikäytön selvittäminen mallasohran viljelyssä). Selvityksen lyhennelmään tästä. 

 Kehitysohjelma tuotti  myös paljon uutta viljelyteknistä tietoa mallasohran viljelyn taloudellisuuden ja ohran mallastuslaadun parantamiseksi. Samoin saatiin uutta tietoa  viljelypaikan ja viljelytekniikan lajikekohtaiseksi optimoimiseksi.   Mallasohran jalostustavoitteet tarkistettiin  viljelyn ja teollisuuden tarpeiden mukaisiksi.  Kasvukaudenaikaista seurantaa varten kehitettiin  malli ohrasadon laadun ja määrän ennustamiseksi historiatiedon ja toteutuvien sääolojen pohjalta.

 

Vuosien 2000-2003 kehitysohjelma

Vuoden 2000 lopulla käynnistyi uusi, aikaisempaa laajempi Kotimaisen mallasohran kehitysohjelma.  Tutkimusyhteistyöhön liittyi myös Kemira GrowHow. Keskeiset tutkimusyksiköt olivat VTT Biotekniikka sekä MTT Kasvintuotannon tutkimus ja Maatalousteknologian tutkimus. 

Kehitysohjelman kokonaislaajuus oli noin miljoona euroa vuodessa. Osallistuvat yritykset olivat Boreal Kasvinjalostus Oy, K-ryhmän koetila, Kemira GrowHow Oy, MTK mallasohrajaosto, Wiking Malt Oy, Ravintoraisio Oy Raisio Malt ja Panimolaboratorio Oy.  Lisäksi tutkimusta rahoittivat Tekes sekä maa- ja metsätalousministeriö.

Kehitysohjelma koostui kolmesta tutkimusprojektista:

1.  Suomen kasvuoloissa tuotetun mallasohran kilpailukyky ja kehittäminen.

2.  Menetelmät homogeenisen mallasohran tuotantoon

3.  Ohran kuoren rikkoutumisen arviointi

Projektien tuloksista tiedotettiin Mallasohraseminaareissa, mallastamojen viljelijätapaamisissa ja alan lehdissä. Tiedotuksen aktivoimiseksi nimettiin erillinen Tiedotusryhmä.

 

Ohjelman tuloksena saatiin tietoa kasvuolojen vaikutuksesta mallasohran laatutekijöihin, erityisesti jyvän rakenteeseen ja entsyymien tuottopotentiaaliin, Suomessa verrattuna Keski-Euroopan maihin. Lisäksi todennettiin Suomessa tuotetun mallasohran puhtaus.

Osoitettiin Kemira GrowHow'n kehittämän ilmakuvaustekniikan käyttökelpoisuus lohkojen tasaisuuden osoittamisessa sekä tiedon hyödyntäminen lannoitus- ja puintisuunnitelmia tehtäessä. Tarkennettiin ohjeita mallasohran lannoituksen,  korjuunjälkeisen käsittelyn ja varastoinnin osalta.

Arvioitiin ohran kuoren rikkoutumisen merkitys prosessoitavuuteen ja taloudellisuuteen. Kuoren rikkoutumisherkkyys lisättiin lajikevalintaan uudeksi laatuvaatimukseksi.

 Vuosien 2004-2006 kehitysohjelma

Vuosien 2000-2003 tutkimusohjelma toi tarkennuksia mallasohran viljelysuosituksiin. Tutkimusyhteistyötä jatkettiin edelleen koko tuotantoketjun kattavan verkoston puitteissa. Tiedotukseen ja viljelijäneuvontaan panostettiin entistä enemmän sekä tiedotusryhmän että neuvontajärjestö ProAgrian kautta.

Kehitysohjelman tärkein tavoite oli tuottaa tietoa mallasohran laaturiskeistä sekä siitä, kuinka Suomessa voidaan tuottaa taloudellisesti korkealuokkaista mallasohraan, jonka proteiinipitoisuuden tavoitetaso on 10,5 %. Tähän liittyi myös mallasohran viljelyn ympäristövaikutusten selvittäminen.

Ohjelman tutkimusprojektit

Mallasohran laaturiskien hallinta

Projektin tavoitteena oli arvioida sadon laatuun ja määrään vaikuttavat menestystekijät tilatasolla ja todentaa merkittävimmät epäonnistumiseen johtavat riskitekijät. Toisena tavoitteena oli syventää tietämystä ohran proteiinien laadun vaikutuksista mallastus- ja panimoprosesseissa.

Ohran proteiinipitoisuus aleni keskimäärin 0,6 %-yksiköllä, kun typpilannoitusta vähennettiin 90 kilosta 60 kiloon. Samalla aleni myös satotaso noin 300 kiloa hehtaarilta. Lohkon valinta oli merkittävä tekijä proteiinipitoisuusriskin välttämisessä. Tilakokeista saatujen tulosten mukaan liukoisen typen mittausta voidaan hyödyntää mallasohratuotantoon soveltuvan lohkon valinnassa. Kylvötiheyden lisääminen vähensi versontaa ja sivuversojen tuomaa riskiä korkealle proteiinipitoisuudelle ja huonolle lajittelulle. Runsas rikkilannoitus vaikutti jonkin verran mallasohran prosessilaatuun. Toisaalta rikinpuutetta ja tarvetta rikkilannoitukselle ei todettu tila- eikä kenttäkokeissa.

 Uusien mallasohralajikkeiden testaus ja valintaprosessi

PBL:n Ohrakomitea hyväksyi kokouksessaan 18.2.2005 Mallasohralajikkeiden valintaprosessin, jossa on määritelty kriteerit uusien lajikkeiden valintaan kasvinjalostajien, viljelijöiden, mallastamojen ja panimoiden päätöksen teon perusteiksi. Peltokokeista ja pienen mitan mallastuksista vastaa lajikkeen jalostaja tai edustaja. Mallastamot ja panimot tekevät teollisuusmitan kokeet. Lopullisen suosituksen lajikkeen hyväksymisestä mallasohraksi tekee Ohrakomitea sille esitettyjen lausuntojen: lajikkeen viljelyarvo, teollisen käyttöarvo ja markkinapotentiaali, perusteella.