Viljan hyvät tuotantotavat ohjaavat laatuviljan tuotantoon
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat - ohjeistus netissä
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat ovat yleinen ohjeistus kaikille maatiloille korkealaatuisen, turvallisen ja ympäristöä säästävän viljan tuottamiseksi. Ohjeisiin on koottu merkittävimmät viljelyn onnistumiseen, kannattavaan tuotantoon ja korkealaatuisen viljan tuottamiseen vaikuttavat tekijät.
Hyvät tuotanto- ja varastointitavat -ohjeet on laadittu vastaamaan yhtenä tärkeänä välineenä sekä markkinoiden että lainsäädännön asettamiin viljan teknisiin, hygieenisiin ja turvallisuuslaatuvaatimuksiin. Uusi elintarvikelainsäädäntö tuo mukanaan raaka-aineiden ja tuotteiden jäljitettävyysvaatimuksen. EU:n hometoksiinilainsäädäntö asettaa raja-arvoja elintarvikeviljan ja myöhemmin myös rehuviljan korkeimmille sallituille toksiinipitoisuuksille. Hyvien tuotanto- ja varastointitapojen käyttöönotolla varmistetaan valmistautuminen myös näihin haasteisiin. Todennettavan, aukottoman laatuketjun merkitys koko toimialan kannalta on entisestään kasvanut.
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat -ohjeiston noudattaminen täyttää seuraavat viljan tuotannon lähtökohdat Suomessa:
- Toiminnan laatu – sadon määrä ja käyttötarkoitusvastaavuus
- Tuotelaatu – sadon vaadittavat laatuominaisuudet
- Ympäristölaatu – ravinnepäästöjen vähentäminen ja viljelymaisemasta huolehtiminen
- Turvallisuuslaatu – haitta-aineiden (mm. raskasmetallit, hometoksiinit, torjunta-ainejäämät) esiintymisen estäminen sadossa
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat –ohjeissa tärkeänä osana on tuotannon riskien hallinta: miten varmistetaan määrällisesti ja laadullisesti hyvän viljasadon tuottaminen vuodesta riippumatta. Lähtökohtana on ennen kaikkea peltolohkon kunto, ojituksen toimivuus ja hyvä viljavuus, erityisesti lohkon pH-taso. Viljelytoimenpiteet ja tuotantopanosten käyttö tulee perustua peltolohkon tuottokykyyn ja kasvin tarpeeseen (tuotostavoitteen mukainen viljelytekniiikka). Näin päästään myös tuotannon kannattavuudessa hyvään tulokseen: tuotannon kustannukset ovat suhteessa saatuihin tuottoihin.
Tärkeänä riskien hallinnan osa-alueena on haitta-aineiden esiintymisen välttäminen sadossa. Suomalainen tuotantotapa yleisesti on turvallisempaa kuin muissa maissa. Esimerkiksi maaperän puhtaus raskasmetalleista, lannoitteiden puhtaus, kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttötarve ja varastointi ilman kemikaaleja ovat tosiasioita. Kuitenkin hometoksiinien osalta emme ole yhtä varmalla pohjalla, vaan viljelytekniikassa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten homesienten aiheuttamaa riskiä tuotannossa voidaan välttää tai ainakin merkittävästi pienentää. Hyvät tuotantotavat ohjeisto pyrkii osaltaan antamaan vastauksia myös tähän haasteeseen.
Hyvien tuotantotapojen ohjeiston seuraaminen ei välttämättä yksin riitä tilan tuotannon kehittämisessä. Tarvitaan myös oman tilan tulosten seurantaa, jotta tuloksia voitaisiin verrata vuosien kesken ja suhteessa maan parhaimpiin tiloihin. Näin toiminnalle voidaan asettaa uusia tavoitteita, joiden päämääränä on oman tilan kannattavuuden parantuminen ja työn määrän hallinta.
Vertailutietoja on saatavissa ProAgrian ylläpitämässä lohkotietopankissa. Lohkotietopankista voi seurata, millaisella viljelytekniikalla ja millaisella tuotantopanosten käytöllä päästään määrällisesti, laadullisesti ja taloudellisesti parhaimpaan lopputulokseen kasvintuotannossa.
Viljan hyvät tuotantotavat ovat arkipäivää useilla maatiloilla. Toimenpiteet noudattavat paljolti ympäristötuen saamiselle asetettuja ehtoja. Ympäristötuen lisäksi muidenkin maataloustukien ehtona ovat toiminnan ja tuotteen laatu sekä turvallisuus, lainsäädännön noudattaminen, ympäristön – maaperän, eliöstön ja vesistöjen - huomioon ottaminen. Myös toiminnan ja tulosten kirjaaminen muistiin lohkokohtaisesti toteutuu maatiloilla.
Tuotannon dokumentointi eli muistiinpanojen kirjaaminen tilan tapahtumista ja viljelytoimenpiteistä on oleellinen osa laatujärjestelmätyötä. Sähköisten suunnittelu- ja seurantajärjestelmien yleistyminen helpottavat tuotannon dokumentointia ja mahdollistavat jäljitettävyyden maatilalta aina kaupan ja teollisuuden järjestelmiin asti. Tilan lohkokirjanpidon kehittäminen atk-pohjaiseksi parantaa tiedon hyväksikäyttöä viljaketjun kaikilla portailla. Sähköiset järjestelmät toimivat yhä enemmän myös vastavuoroisuuden periaatteella: tietovirta kulkee myös teollisuuden analyysitiedoista takaisin tilan tietojärjestelmiin.
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat -ohjeistusta hyödynnetään viljaa käyttävän teollisuuden viljanhankinnan sopimustoiminnassa. Sopimustoiminta kattaa sekä teollisuuden tekemät suorat viljelysopimukset että viljaliikkeiden teollisuudelle tekemät ns. viljan kolmikantasopimukset. Ohjeistus on myös hyödynnettävissä viljaliikkeiden tekemissä viljan markkinointisopimuksissa. Viljan hyvät tuotantotavat ja niiden noudattaminen teollisuuden sopimustuotannossa on tärkeä osa kansallista ja yritysten riskienhallintaohjelmaa ja sen toteuttamista koko viljaketjussa.
Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat -ohjeisto voi parhaimmillaankin toimia vain perusmuistilistana laadukkaan viljasadon tuottamisessa. Se, että käytännössä tehdään ohjeistossa esitettyjä asioita oikein, varmistaa runsaan ja laadukkaan sadon. Ohjeiden laadinnasta on vastannut Vilja-alan yhteistyöryhmän asettama työryhmä. Opas julkaistiin 2.3.2006. Se on julkaistu myös nettiversiona Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla. Painettua opasta on saatavilla viljaliikkeiltä ja muilta vilja-alan sopimuskumppaneilta.
