Viljan lämpötilan muuttuminen varastoinnin aikana

Varastointi

  

Mallasohran viljelyyn liittyy yleensä myös sadon varastointi maatilalla. Varastointijakson pituus on lyhimmillään muutama viikko ja pisimmillään noin yhdeksän kuukautta. Varastoinnin päätavoitteet ovat estää viljan kostuminen varastoinnin aikana sekä estää tuholaisten ja lintujen pääsy varastoon, etteivät ne likaa viljaa ulosteillaan.

Maatilavarastojen rakentamista koskevat yleiset rakentamismääräykset ja ohjeet, joissa ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota viljan laatuun ja sen säilyttämiseen liittyviin seikkoihin. Riippuu viljelijän omista toimenpiteistä, säilyykö mallasohra varastossa niin, että se täyttää ostajan laatuvaatimukset.

Mallasohran tärkein laatuvaatimus on itävyys. Korjuun jälkeen ohra on usein lepotilassa eli dormanssissa. Jyvän alkio on elävä, mutta itäminen ei käynnisty mallastusolosuhteissa. Itämislevon voimakkuuteen vaikuttavat lajike ja kasvukauden sääolot. Lämpötila on säätekijöistä tärkein. Yleisen käsityksen mukaan viileä kasvukausi, erikoisesti jyvän täyttymisvaiheessa johtaa pitkään itämislepoon. Varastoinnin aikana dormanssi poistuu. Poistumisnopeus riippuu lajikkeesta sekä ohran varastointikosteudesta ja varastointilämpötilasta.

Ohra kuivataan heti korjuun jälkeen pilaantumisen estämiseksi. Jos vilja varastoidaan kosteana (>15 %) ja lämpötila on suotuisa, varastohomeet lisääntyvät ja voivat tuottaa syöpää aiheuttavia homemyrkkyjä. Kun mallasohra kuivataan välittömästi korjuun jälkeen alle 13 %:n kosteuteen, homemyrkkyjen muodostumisriski on olematon. Suomen oloissa alhainen varastointilämpötila osaltaan heikentää homeiden kasvumahdollisuuksia. Ilman suhteellisen kosteuden nousukaan syksyllä ei tuota ongelmia, jos viljan läpi ei puhalleta ilmaa. Vilja kostuu hieman vain pinnasta ja kylmyys estää homeiden kasvun. Pintakosteus haihtuu keväällä ennen säiden lämpenemistä. Mahdollisen kondenssiveden muodostuminen ja siitä johtuva ohran paikallinen kostuminen tulee kuitenkin estää. Siiloon muodostuvasta lämpötilaero (kuva) vaikuttaa myös kosteuden siirtymiseen, vilja kuivuu lämpimämmissä osissa ja vastaavasti kostuu kylmemmissä.  Kosteusero saattaa suurissa siiloissa olla jopa 2 %. Paikallisen kostumisen välttämiseksi on tärkeää, että vilja kuivataan alle 13 %:n kosteuteen.

Lämpötilojen hallinta mallasohran kuivauksessa ja varastoinnissa on tärkeää. Lämpötila vaikuttaa itämislevon muodostumiseen kasvukaudella, mutta myös sen poistumiseen korjuun jälkeen kuivauksen yhteydessä ja varastoinnin aikana. Viljan lämpötilan nousu kuivauksen yhteydessä nopeuttaa itämislevon poistumista, mutta liian korkeita lämpötiloja on varottava, koska ohran itävyys laskee nopeasti viljan lämpötilan noustessa yli 40 °C.

Vilja on jäähdytettävä huolellisesti kuivauksen jälkeen. Vilja on hyvä lämmöneriste eikä siksi pidä luottaa ulkoilman jäähdyttävään vaikutukseen siilon ympärillä. Siilon muoto, koko, materiaali ja sijainti siilopatterissa vaikuttavat lämmön johtumiseen viljasta ilmaan ja päinvastoin. Lämpö siirtyy korkeammasta lämpötilasta alempaan sitä nopeammin, mitä suurempi lämpötilaero on. Tavanomaisen kuivurirakennuksen seinämän lähellä lämpötila seuraa nopeasti ulkolämpötilan muutoksia, kun taas siilon keskellä lämpötila muuttuu hyvin hitaasti (kuva). Tästä seuraa, että siilon sisällä jyvien saama "lämpökäsittely" vaihtelee ja myös dormanssin poistumisnopeus vaihtelee siilon eri kohdissa. Ohran varastointiajan onkin oltava riittävän pitkä, jotta siilon viileimmissäkin osissa olevat jyvät ovat saavuttaneet itämisvalmiuden. Kaikkien jyvien samanaikainen itäminen on tasaisesti möyhentyvän maltaan perusedellytys.

Oikein käsitelty mallasohra säilyttää itämiskelpoisuutensa useita vuosia, jos varastointikosteus on riittävän alhainen ja varastointiolosuhteet ovat asialliset.

 

Silja Home
Hannu Mikkola