ilmanvaihtojärjestelmät









Eläinsuojien ilmanvaihto voidaan periaatteessa järjestää ainakin 6 eri periaatteella. Seuraavassa esitämme ko. periaatteet, niiden edut ja haitat pääpiirteissään.
 
 

1. painovoimainen järjestelmä

Painovoimaisessa järjestelmässä rakennuksen ilmanvaihto järjestetään rakennuksen vaipan, tavallisimmin yläpohjan läpi rakennettujen kanavien tai putkien kautta. Ilman liike perustuu sisä- ja ulkolämpötilojen eron aiheuttaman ilman tiheyserojen aikaansaamaan ilman liikkeeseen sekä tuulen aiheuttamaan virtaukseen.

Järjestelmä on aiempina vuosikymmeninä ollut yleisin karjasuojien järjestelmä.

Järjestelmän heikkous on sen riippuvuus tuulten sattumanvaraisuudesta, eikä ko. järjestelmällä voida saavuttaa sisäilman riittävää vaihtuvuutta, vaan kosteus, navettakaasut ja ylilämpö suuren osan vuotta ylittävät ohjearvot. Etuna on järjestelmän huokea hankintahinta. Tämän tutkimuksen kohteena ei ollut painovoimaisen järjestelmän karjasuojia.
 
 

2. koneellinen poistoilmanvaihto

Koneellisessa poistoilmanvaihdossa navettailma poistetaan suojasta puhaltimien avulla kanavaa käyttäen tavallisimmin rakennuksen vesikaton lävitse ulos. Ulos poistuva ilma aiheuttaa rakennuksen sisälle alipaineen, joka pyrkii täyttymään rakennuksen vaipan aukkojen kautta sisäänvirtaavasta ulkoilmasta. Poistoilmapuhallin/puhaltimet voidaan varustaa puhaltimen pyörimisnopeuden säätölaittein, jolloin puhaltimen tehoa voidaan ohjata esim. sisälämpötilan mukaan. Järjestelmän etuna on suhteellisen edullinen hankintahinta ja tyydyttävä sisäilman laatu suuren osan vuotta. Haittapuolena sensijaan on sisääntulevan ilman aiheuttama veto, koska sisääntuleva ilma on lämmittämätöntä ulkoilmaa. Koneellisessa poistoilmanvaihtojärjestelmässä onkin korvausilman luukkujen sijoitukseen ja kokoon kiinnitettävä erikoista huomiota vetohaittojen estämiseksi. Lisäksi voi karjasuojan kosteus kohota kylmänä vuodenaikana liian korkeaksi, koska ilmaa ei voida sisälämpötilan alenemisen vuoksi vaihtaa riittävästi. Koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä on kenties käytetyin eläinsuojien ilmanvaihtojärjestelmä.

Tämän tutkimuksen kohteena oli koneellisen poistoilmanvaihdon karjasuojia, jotka muutettiin lämmöntalteenottolaitteella varustetuksi laitokseksi.
 
 

3. koneellinen poistoilman 
vaihtolämmöntalteenottolaittein (LTO)

Tämä järjestelmä on periaatteessa samanlainen kuin edellinen kohdassa 2. esitetty järjestelmä, mutta korvausilman sisääntuonti on keskitetty yhteen tai korkeintaan muutamaan ulkovaipan kohtaan ja kanavistoa käyttäen jaettu korvausilmaluukuille. Keskityskohtaan on sijoitettu lämmöntalteenottolaite, jonka avulla ulosmenevä poistoilma luovuttaa osan sisältämästään lämpöenergiasta sisääntulevalle ulkoilmalle, joka siis täten lämpenee.

Lämmöntalteenottolaitteessa (LTO-laite) ulkoilma ja poistoilma saatetaan tavallaan tekemisiin toistensa kanssa lämmönsiirtopinnan välityksellä.

Lämmöntalteenottolaitteita on useita eri tyyppisiä ja ne jaetaan kahteen päätyyppiin:

Suoraan lämmönsiirtopinnan läpi ilmasta ilmaan lämpöä siirtävät eli ns. rekuperatiiviset LTO-laitteet sekä väliainetta (alumiinikenno, glykoli, kylmäaine tms.) käyttävät eli ns. regeneratiiviset lämmön talteenottolaitteet.

Tässä tutkimuksessa on käytetty rekuperatiivista levylämmönvaihdinta. Tämä ristivirtausperiaatteella toimiva laite rakennetaan useista rinnakkain asennetuista metallilevyistä, joiden väliin jää ilmanvirtauskanavat tulo- ja poistoilmalle. Levylämmönvaihtimen rakenne ja toiminta on esitetty tarkemmin myöhemmin tässä tutkimuksessa sekä tutki musvideossa.

Koneellinen poistoilmanvaihto LTO-laittein on kohtuullisen hyvä järjestelmä, sillä siinä tuloilmaa lämmitetään, eikä kohdassa 2. mainittuja vetohaittoja enää juurikaan esiinny. Myös kosteus voidaan kylmänä vuodenaikana paremmin hallita, sillä ilmaa voidaan runsaammin vaihtaa ilman että sisälämpötila laskee haitallisesti. Haittana on jonkinverran kalliimpi hankintahinta, sillä laitokseen joudutaan rakentamaan LTO-laitteen lisäksi tuloilmakanavisto tuloilman si säänjohtamista varten. Tässä tutkimuksessa kaikki navetat ovat kohdan 3. järjestelmän mukaisia navetoita.
 
 

4. tulo/poistoilmanvaihtolaitos
lämmöntalteenottolaittein (LTO)

Tämä järjestelmä on muuten samanlainen kuin kohdan 3. järjestelmä, mutta korvausilmakanavistoon on asennettu puhallin, joka siirtää ulkoilmaa LTO-laitteen ja kanaviston kautta navettaan sisälle ja toinen puhallin LTO-laitteen ja poistoilmakanaviston kautta ulos. Tässä järjestelmässä ilman sisääntulo hallitusti ei ole niin riippuvainen rakennuksen vaipan tiiveydestä kuin kohdan 3. järjestelmässä.

Tuloilmamäärä säädetään tavallisesti hiukan pienemmäksi kuin poistoilmamäärä, jottei rakennus muuttuisi ylipaineiseksi ulkoilmaan nähden. Ylipaineisuus aiheutta sisäilman tunkeutumisen vaipan läm möneritykseen sekä ikkunoihin, jotka siis vettyvät. Oikein asennettu ja säädetty tulo/pois toilmanvaihtolaitos on kohtuullisen hyvä ja vain hiukan kalliimpi kuin kohdan 3. ilmanvaihtojärjestelmä kar jasuojiin.
 
 

5. tulo/poistoilmanvaihtolaitos
lämmöntalteenottolaittein ja jälkilämmittimin

Tässä järjestelmässä tuloilmaa lämmitetään LTO-laitteen lisäksi jälkilämmityspatterilla haluttuun arvoonsa. Jälkilämmityspatteri saa energiansa joko sähköstä tai lämpimästä vedestä. Tuloilman lämpötila ei enää ole lainkaan riippuvainen ulkoilman lämpötilasta, kuten se on kohtien 1-4. järjestelmissä. Tällä järjestelmällä voidaan saavuttaa erinomainen sisäilman laatu lämpötilan, kaasujen ja ennen kaikkea kosteuden suhteen myös kylmänä vuodenaikana, sillä ilmaa voidaan vaihtaa haluttu määrä ilman että sisäilman lämpötila laskee lainkaan. Haittapuolena on jo verrattain kallis hankintahinta. Myös käyttökustannuksia syntyy jälki lämmitysenergian (sähkö tai lämmin vesi) vuoksi. Tässä tutkimuksessa ei ole kohdan 5. järjestelmän mukaisia karjasuojia.
 
 

6. tulo/poistoilmanvaihtolaitos
LTO-laittein, jälkilämmittimin ja 
jäähdytyslaittein

Tässä järjestelmässä saavutetaan täydellinen sisäilmaston hallinta kaikkina vuodenaikoina, myös kesähelteellä. Ilmaa voidaan joko lämmittää tai jäähdyttää sen mukaan, miten lämpötila sisätilassa kehittyy. Varustettaessa laitos ilmansuodattimin ja elektronisin säätölaittein voidaan jo puhua ilmastointilaitoksesta. Koska jo melko pieni laitos voi hankintakustannuksiltaan olla useita satojatuhansia markkoja, ei tällaisia laitoksia tavallisimmin käytetä karjasuojissa, eikä niitä ole käytetty tässäkään tutkimuksessa.
 
 


 
 


ilmanvaihdon suunnittelu



 
 
 
 
 
 
 
 

minimi- ja maksimi-ilmanvaihto

Ilmanvaihtoa määritettäessä ja ilmanvaihtolaitteita valittaessa tarvitaan tiedot minimi- ja maksimi-ilmanvaihdosta. Minimi- ilmanvaihdon tarve ilmoittaa sen vaihdon suuruuden, jota ei saa missään olosuhteissa alittaa. Minimi-ilmanvaihto määräytyy joko hiilidioksidin- tai vesihöyrynpoiston makaan. Maksimi- ilmanvaihdon tarve ilmoittaa vastaavasti sen ilmanvaihdon suuruuden, jonka laitteiston on pystyttävä vaihtamaan kuumimmallakin helteellä. Minimi-ilmanvaihtoa toteutetaan kylminä talvikausina. Maksimi-ilmanvaihto, jota toteutetaan lämmönpoiston mukaan nousee 5-6 kertaiseksi jopa sitäkin tehokkaammaksi minimiin verrattuna.

Rakennussuunnittelussa selvitetään ilmanvaihdon toteutuksessa tarvittavat perustekijät, joita ovat eläinten oma, aineenvaihdunnan tuloksena alunperin rehuista peräisin oleva lämmöntuotto, rakennuksen lämmönpitävyys ja mahdollinen lisälämmityksen tarve sekä luonnollisesti vaihdettavat minimi- ja maksimi-ilmamäärät. Nämä kaikki voidaan selvittää VAKOLAn tutkimukseen perustuvalla ATK-käyttöisellä lämpötaselaskelmalla. Rakennussuunnittelussa laaditaan samanaikaisesti sekä ilmanvaihto että lämpötaloussuunnitelma. Runsaasti lämpöätuottavien eläinten oma lämpö on syytä pyrkiä aina käyttämään hyväksi. Naudoilla pystytään lämpötilanne hoitamaan yleensä ilman lisälämmitystä. Lihasikaloissa on alkukasvatuksen aikana lisälämmitys yleensä tarpeen samon kanaloissa ja broilerikasvattamoissa. Lämmönvaihtimen sijoittaminen ilmanvaihtojärjestelmään puoltaa useimmiten paikkaansa.
 
 

rakennuksen lämmönpitävyys

Rakennuksen lämmönpitävyys selvitetään laskemalla ATK-ohjelmalla eri rakenneosien k-arvot. Sitä varten tarvitaan eri materiaaleista olevien eristyskerrosten vahvuudet ja niiden lamda-arvot. Tiedot saadaan joko rakennuspiirustuksista tai paikanpäällä suoritettavilla mittauksilla. Laskelmaa varten tarvitaan myös eri rakenneosien pinta-alat. Tarkempi ohje löytyy perustietolomakkeesta.
 
 

eläinten lämmöntuotto

Eläinten tuottama lämpö on peräisin syödyistä rehuista. Rehupohjaista laskentatapaa ei ole kehitetty vaan selvitys tapahtuu pääasiassa elopainojen perusteella. Nautaeläimillä otetaan perusteeksi myös päivittäinen maitomäärä ja karjan keskimääräinen tiineysaste. Viimeksimainitut vaikuttavat erittäin merkittävästi kokonaislämmöntuottoon.

Eläinten lämmöntuottoon tarvittavat tiedot saadaan tilan tarkkailukirjoista. Mikäli elopainoista ei ole kirjamerkintöjä, suoritetaan niiden arviointi. Tässä saa pätevää apua isäntäväeltä tai parhaassa tapauksessa alan neuvontahenkilöltä. Eläimiä koskevat perustiedot on syytä selvittää mahdollisimman tarkkaan. Vasta riittävän tarkat perustiedot mahdollistavat käyttökelpoiset arvot ilmanvaihdon ja lämpötalouden suunnittelemiseksi. Eläinkohtaiset virheet kertautuvat sitä suuremmiksi mitä suurempi eläinten lukumäärä on.
 
 

muu lämmöntuotto

Eläintilassa on tavallisesti lämpöä tuottavia laitteita ja koneita, joiden tuottama lämpö huomioidaan kokonaislämmöntuotossa.
 
 
 
 


 
 


lämpötaselaskelma









Ilmanvaihdon ja rakennuksen lämpötalouden suunnittelu aloitetaan lämpötaselaskelmalla. Sillä selvitetään eläinten lämmöntuotto ja ilmanvaihdon tarve sekä rakennuksen lämmönpitävyys.

Lämpötaselaskelman lataaminen omalle koneellesi. (Windows, ZIP-pakattu, koko 190 kB)
 

Laskelman käyttöön saat yksityiskohtaista opastusta koneagrologi Harri Salowilta, mutta seuraavilla ohjeilla pääset alkuun.
 
 

laskelman käyttö, perusteet

Ohjelma toimii tavallisin Windows-komennoin.

Ohjelman käynnistyttyä ruudulla näkyy minimi-ilmanvaihtolaskelma naudoille, tiedostonimellä "nimetön".

Aluksi ylhäältä pudotusvalikosta valitaan kohdasta eläimet, ne eläimet, joita rakennuksessa on tai tulee olemaan. Samassa rakennuksessa voi olla eri eläimiäkin, kuten esimerkiksi hevosia ja lampaita.

Seuraavaksi pudotusvalikosta kohdasta ilmanvaihtotavoite ruksataan joko maksimi- tai minimi-ilmanvaihto. Maksimi-ilmanvaihdolla lasketaan suurin lämpimänajan ilmanvaihtotarve.
 
 

maksimi-ilmanvaihdon laskenta

 

Kun on ruksattu maksimi-ilmanvaihtotarpeen laskenta, niin näytölle jää vain tässä laskennassa täytettäväksi tarkoitetut kohdat; sisäilman tavoitelämpötila + 24 C, sisäilman kosteus  60 %, oletettu ulkoilman lämpötila + 20 C, (mitoitusperuste 4 asteen lämpötilaero), eläinten lukumäärä, elopaino ja lehmillä tiineysaika ja keskituotos. Neljän asteen lämpötilaeroa pidetään suunnittelussa sopivana, toisin sanoen sisällä rakennuksessa on neljä astetta lämpimämpää kuin ulkona. Voit kokeilla muillakin arvoilla ja huomaat, kuinka rajusti ilmanvaihtotarve muuttuu.

Kursorin ollessa aina täydennettävällä kohdalla ylös tulee lyhyt ko. kohtaa koskeva ohjeteksti.

Kun kohdat on täytetty alas vaaleanpunaiselle alueelle ilmestyy maksimi-ilmanvaihtomäärä kuutiota tunnissa. Laskelma voidaan nyt normaalein Windows-komennoin nimetä, tallentaa ja tulostaa.
 
 

minimi-ilmanvaihdon laskenta

 

Pudotusvalikosta kohdasta ilmanvaihtotavoite ruksataan minimi-ilmanvaihto. Nyt täydennettäviksi ilmestyy myös rakennusta koskevat tiedot; rakenteiden pinta-alat ja lämmönläpäisyarvot. Katon ja seinien k-arvot voidaan laskea, kun napsautetaan alleviivattua k-arvo-tekstiä. Tästä avautuu laskentataulu. + :lla lisätään rakennusmateriaalikerroksia. Vahvuus syötetään millimetreinä. Klikkaamalla alleviivattua materiaalia (esim. tuntematon materiaali) aukeaa valikko josta valitaan sopiva rakennusmateriaali, niin laskentatauluun siirtyy klikkaamalla ko. materiaalin ominaislämmönjohtavuuskerroin. Kun tarvittavat kerrokset on syötetty niin laskentataulun alaosassa olevaan palkkiin ilmestyy rakenteen k-arvo, mikä voidaan siirtää klikkaamalla laskelmaan katon tai seinän k-arvoksi.

Navetassa sopivana kosteutena pidetään 80 %:a talvella ja suurimpana hiilidioksidipitoisuutena 3,5 %:a. Näillä arvoilla laskenta perusteena on kosteuden poisto. Mikäli hiilidioksidipitoisuusarvoksi annetaan alempi (esim. 1,5 %:a) laskenta tapahtuu tämän perusteella ja ilmanvaihtotarve on kosteudenpoistoa suurempi naudoilla. Muilla eläimillä hiilidioksidin poisto on laskentaperuste.

Sisälämpötilaa ja kosteutta vaihtelemalla, samoin ulkolämpötilaa ja korvausilman lämpötilaa (= ulkoilman lämpötila, ellei käytetä lämmön talteenotto tai lämmityskennoa) muuttelemalla nähdään tilanne erilaisissa sääoloissa. Myös eläinmääriä ja painoja kannattaa vaihdella. Rakenteiden lisäeristyksen vaikutukset näkyy, kun rakenteita muutetaan laskelmaan.

Laskelman alaosaan siniselle alueelle tulostuu rakennuksen lämmönhukka rakenneosittain ja ilmanvaihdon mukana poistuva lämpö. Eläinten kokonaislämmöntuotto tulostuu myös siniselle alueelle. Tässä on myös kohta, mihin voidaan syöttää muu rakennukseen tuleva lämpö, esim. sähkölaitteista yms.

Alimmalle keltaiselle alueelle tulostuu lisälämmitystarve, mikä tarkoittaa sitä, että kuinka paljon rakennusta on lämmitettävä kyseisessä tilanteessa (sisä-, ulkolämpötilat ja kosteudet sekä rakenteiden eristevahvuudet, eläinmäärät jne.), jos halutaan että kosteus, hiilidioksidi ja sisälämpötila pysyy haluttuna (=syötetyt arvot). Mikäli lisälämmitystarve on vähäinen on se samalla tasapainolämpötila. Tasapainolämpötila on astetta Celsiusta, mikä tarkoittaa alinta ulkoilman lämpötilaa jossa eläinten oma lämmöntuotto riittää riittävään ilmanvaihtoon ja vasta tätä kylmemmällä aletaan lisälämmitystä tarvita. Pudotuspalkissa kohdassa apuja on valinta tasapainolämpötilalle. Klikkaamalla nähdään tasapainolämpötila. Nautanavetoissa tämä on yleisesti - 5 - - 15 asteen välillä.

Keltaisen alueen alin rivi ilmoittaa tarvittavan minimi-ilmanvaihdon kosteudenpoiston ja kaasunpoiston perusteella kuutiona tunnissa. Näitä arvoja käytetään apuna maksimi-ilmanvaihtomäärien lisäksi kun valitaan poistoimureita rakennukseen.
 
 


 
 


IV-järjestelmän rakentaminen



 
 
 
 
 
 
 
 

poistokanavat

Poistokanavistot mitoitetaan lämpötaselaskelmasta saadun maksimi-ilmanvaihdon perusteella joka siten, että kaikki poisto on alakautta, tai vähintään puolet, jolloin kylminä kausina kaikki poisto on alakautta ja lämpiminä kausina avataan yläpoisto.

Kanavien koko määräytyy ilmamäärien mukaan. Ilman liikkumiseen vaikuttaa kanavan sileys, mutkat, muotoilu, imu- ja poistoaukot, lämmönvaihtimet, lämmityskennot, suodattimet ja muut laitteet. Tarkka kanavien mitoitus onkin runsaasti laskemista ja ammattitaitoa vaativaa suunnittelua, johon  LVI-suunnittelijoilla on tarvittavat tietokoneohjelmistot.
 

Koska ilmamääriä kasvatettaessa virtausvastus kanavassa (=paine) kasvaa ilmamäärän neliössä, eli hyvin nopeasti, niin onhyvä muistaa, että puhaltimien koko on oltava suhteessa kanavan kokoon. Kotieläinrakennusten tyypillisillä kanavillavoidaan nyrkkisääntönä pitää seuraavat käytännössä suurimmat mahdolliset ilmamäärät, mitä on mahdollista kanavissa kuljettaa;

HALK. 500 mm niin ilmaa enintään 4300 m3/h

HALK. 630 mm niin ilmaa enintään 8200 m3/h

HALK. 800 mm niin ilmaa enintään 17300 m3/h

Kanavien kitkavastus R=1 Pa / m

Sähkön kulutuksen takia on edullista pidättäytyä selvästi näiden maksimiarvojen alapuolella.

Poistoaukot lantakanavasta ilmakanavaan pitää tehdä niin ylös kuin mahdollista, jotta lantatilavuus pienenisi mahdollisimman vähän. Aukon halkaisijan olisi oltava 100 mm. Aukon ei tarvitse olla pyöreä. Mitoituksessa ilman liikenopeus ei saisi ylittää 5 m/s, tutkimustilojen aukkojen määrä on laskettu 4 m/s. Halkaisijaltaan 100 mm aukkoja on keskimäärin 2 kpl/kanavametri, harveten puhaltimelle päin ja tihentyen kauemmaksi, aukotus on riippuvainen poistoilmamäärästä.

Kotieläinrakennuksiin on tehnyt tarkkoja mitoituslaskelmia LVI-Konsultointi J Vaarala Oy.
 
 

kanavistomateriaalit

 

Kanavia on tehty peltisistä ilmanvaihtoputkista, jotka on ympäröity betonilla: Muovinen esim. rumpuputki 500 mm: Suorakaiteen muotoiset betonikanavat käytävien alla:

 

kattopoisto

Fysiikan mukaan lämmin ilma on kylmää kevyempää ja tätä tukien mittailimme 2-3 astetta korkeampia lämpötiloja navetan katon rajasta kuin lattiasta. Pienimmällä tehon tarpeella liika lämpö poistuu yläkautta. Mikäli alapoistoimurit (imuri) mitoitetaan oikein päästään pelkällä alapoistollakin maksimi-ilmanvaihdossa tavoiteltaviin 4-5 asteen sisä-ja ulkolämpötila eroihin.Jos kanavistot ovat epäedulliset (pitkät, ahtaat, mutkaiset) ja tarvittava maksimi-ilmanvaihto määrä suuri (yli 30 ny), on edullista laittaa lisäksi kattopoisto. Kattopoisto suljettuna (luukulla, läpillä) viileinä aikoina, jolloin liika lämpö ei ole ongelma ja otetaan käyttöön tarvittaessa. Kattoimurin (imurien) on oltava teholtaan lähellä alapoiston imureita, jotta molemmista suunnista ilmaa poistuisi.
 
 

imurit

Suurimpana ongelmana ovat olleet liian tehottomat poistoimurit. Myyjät ilmoittavat tehot 0 Pa tai korkeintaan 60 Pa paineenkorotuksille, kun kanavistoissa voi helposti olla 150 Pa. Kuivureiden puhaltimille ilmoitetaan puhaltimien tehokäyrät eri paineilla, samanlaiset puhallinkarasterikat tulisi olla myyjilläkin. Suurin osa maataloustarvikemyyjien puhaltimista on tarkoitettu matalille vastapaineille, joten harvat puhaltimet soveltuvat kanavailmastointiin. Zielh'iltä löytyy riittävän tehokkailla sähkömoottoreilla varustettuja imureita.

Alapoistoimureita on asennettu kanavistoon joko ennen talteenottokennoa, tai sen jälkeen. Mikäli imuri (puhallin) on ennen kennoa, eivät mahdolliset kennon vuodot heikennä poistotehoa navetasta. Mutta jos kennon asennus ei ole tiivis, tai kenno vuotaa, niin tällöin poistoilmalla on osittainen mahdollisuus sekoittua korvausilmaan. Kun imuri asennetaan kanavistossa vasta kennon jälkeen ei likaisen poistoilman sekoittuminen korvausilmaan ole mahdollista. Tällöin lämmöntalteenottokenno toimii myös äänenvaimentimena navettaan päin.
 
 

säätimet

Imurien säätimeksi valitaan riittävän virtakeston omaava portaaton lämpötilaan perustuva kierrosnopeussäädin, ns. termistorisäädin. Tuntoelin asennetaan sopivaan paikkaan, jossa se ei ole alttiina äkillisille lämpötilojen vaihteluille. Mitään mutkikkaampia säätimiä ei tarvita, mutta jos on kattopoistokin, tai jos käytetään lisälämmitystä, voidaan monipuolisemmalla säätimellä automatisoida kattopoiston ja lisälämmityksen käynnistyminen. Nykyään säätimen monipuolisuus ei juurikaan lisää hintaa, vaikkakin säätimien hintaerot ovat suuret. Edullisimmillaan monipuolinen säädin on alle 500 euroa, mutta samat toiminnot omaava säädin voi maksaa lähes 2000 euroa. Jos korvausilmakanavaan asennetaan puhallin on oltava varmaa, että navetta säilyy kuitenkin alipaineisena. Tämä alapoistoa pienempi puhallin kytketään saman kierrosnopeussäätimen taakse kuin poistoimuri (-t) ja lisäksi tarvitaan alarajatermostaatti, joka pysäyttää tuloilmapuhaltimen, kun ulkona pakkanen kiristyy niin paljon, että kenno voi jäätyä. Alarajatermostaatti ei ole välttämätön, sillä tuloilmapuhallin voi toimia käsiohjauksellakin. Tällöin on viisainta kylmimpinä talvikuukausina pitää ilmanvaihto täysin alipaineilmanvaihtona (tulopuhallin sammutettu).
 
 

lämmöntalteenottokennot

Lämmöntalteenottokennoiksi suositellaan ristivirtausperiaatteella toimivia levylämmönvaihtimia. Ne on valmistettava syöpymistä kestävistä materiaaleista. Merialumiini on osoittautunut sopivaksi, lisäksi tiivistyssilikonin ja niittien on kestettävä. Kennojen mitoitus tapahtuu lämpötaselaskelman ja kanavistonmitoituslaskelman avulla. Lämpötaselaskelmasta saadaan tarvittava lisälämmitystarve, jonka mukaan on valittu kennon tiheys. Tutkimuksessa on ollut 15 ja 19 mm lamellivälillä olevia kennoja. 15 mm lamellivälillä tuloilman lämpötilahyötysuhde on ollut n. 40 %, tämä on alempi kuin esim. asuinrakennuksissa käytössä olevilla levylämmönvaihtimilla, joilla lämpötilahyötysuhde on yli 50 %. -10 pakkasilla tuloilma on 0 seutuvilla ja -15 ulkolämpötiloilla korvausilma on -5 astetta. Kovemmilla pakkasilla -25 - -30 on korvausilma n. -11 astetta. Lisälämmitystarvetta laskettaessa on kuitenkin muistettava, että alipaineilmanvaihdossa kaikki korvausilma ei tule kennon läpi, vaan osa tulee vuotoina esim. ovista. Tasapainelämpötila (pakkasraja, mitä kylmemmällä tarvitaan lisälämmitystä) on ilman lammönvaihdinta -10 - -15 astetta ja näillä lämmönvaihtimilla se muuttuu - 20 - -25 asteeseen.Mitoitusilmamäärä, joka on noin puolet maksimi-ilmamäärästä saadaan samasta lisälämpölaskelmasta. Kennoa ei tarvitse mitoittaa maksimi-ilmanvaihdon mukaan, koska kenno poistetaan lämpimäksi ajaksi. Viisi metriä sekunnissa kennon otsapinnalle on kennon mitoituksessakin suurin käytetty ilman nopeus.
 
 


 
 


IV-järjestelmän kunnossapito



 
 
 
 
 
 
alapoisto.gif Alapoistoaukot on puhdistettava vähintään vuosittan. Halkaisijaltaan alle 10 cm:n aukot tukkeutuvat helposti.

 

Poistoilma-aukot likaantuvat lannasta, joten ne on pestävä vähintään vuosittain. Likaantuminen on vähäisintä parsinavetoissa, joissa aukot ovat käytävän puolella. Kun aukot ovat parsien puolella ts. poistokanava parren alla, niin varisevat kuivikkeet kulkeutuvat aukkoihin ja kanavaan. Näissä tapauksissa on tarvetta aukkojen ja kanavan puhdistukseen kolmesti vuodessa. Poistokanavien puhdistusta helpottavat reilunkokoiset luukut molemmin päin kanavaa ja kanaviston kaltevuus toista päätä kohden, josta on viemäröinti tai kallistus lietteen poikkikourua kohden, jolloin ilmakanavan pohjaan tehdystä aukosta pesuvedet valuvat poikkikouruun.

Poistoimurit ja suojaverkot on puhdistettava vuosittain. Korvausilmakanavat tulee tarkistaa, että ne ovat puhtaat. Mikäli poistoimurit ovat ennen LTO-kennoa, menee poistoilmaa korvausilmakanavaan, jos kenno vuotaa. Mikäli imuri (-t) ovat LTO-kennon jälkeen, ei poistoilma voi liata korvausilmakanavaa. Ulkoa tuleva pöly kuitenkin voi liata kanavaa. Tätä vähentää suodatinkankaan käyttö korvausilman ottoaukolla. Suodattimet on muistettava puhdistaa ja vaihtaa tarvittaessa. Korvausilmakanavan puhtaus on syytä tarkistaa vuosittain. Likainen korvausilmakanava voi muodostua kasvuasustaksi haitallisille pieneliöille. Poistoilmapuolella ei suodattimia käytetä, koska ne likaantuisivat nopeasti.

LTO-kenno pestään syksyisin ennen paikalleen asennusta, mikäli kennoa ei pestä niin lika toimii eristeenä ja kennon hyöty on olematon. LTO-kenno on pestävä vuosittain, sillä kennon ollessa paikallaan leudoilla ilmoilla ei muodostu kondenssivettä, joka huuhtelisi kennoa. Tilanne on näin keväällä, jolloin kennon poistoilmapuoli likaantuu, siksi kenno on poistettava kesäksi ja pestävä ennen kuin se syksyllä asennetaan paikoilleen. Asennuksen yhdeydessä tarkistetaan tiiveys ja kondessivesiviemärin auki olo.


 
 




linkkejä ja kirjoituksia











Seuraavassa linkkejä samaan aihepiiriin kuuluville WWW-sivuille:
 
 

ROSS-BROILERIEN HOITOKÄSIKIRJA, Ross Breeders Ltd 1996

MMM:n rakentamisohjeet http://www.mmm.fi/luonnonvarat_maanmittaus/maatilarakentaminen/rakentamisohjeet/

MMM:n eläinsuojeluohjeet http://www.mmm.fi/elintarvikkeet_elaimet/laki/F/default.htm#20

KOTIELÄINTEN TERVEYS JA TUOTANTOYMPÄRISTÖ, Professori Hannu Saloniemi ja ELL Päivi Rajala, Helsingin yliopisto 1996

ELÄINSUOJELU JA ELÄINSUOJELULAIT, Professori Hannu Saloniemi, Helsingin yliopisto 1996

ITKUPINTA-TULOILMALAITTEEN VAIKUTUS ELÄINSUOJASSA, Jorma Karhunen, Vakola / MTT 1994
PELLONPAJA OY
Suomen karjatilatarvike  puhaltimet, luukut  http://www.htk.fi/public/skt/tuoteluettelo.html#991

OLOSUHDETESTAUS- Sinun, eläintesi ja tilasi hyvinvoinnin turvaamiseksi

NAUTOJEN JALOITTELUALUEET JA RUOKINTAKATOKSET http://www.maaseutukeskus.fi/ep/jaloittelualueet.htm

Rakentamismallien kehittäminen luomusikaloille ja -navetoille Etelä-Pohjanmaan maaseutukeskus http://www.nettimaa.com/htmdocs/hankkeet/raporttiluomurakentamisesta.html
 
 
 
 
 
 
 

Suomen sorkanhoitajien kotisivut http://www.sorkkahoito.com/

Seuraavat tekstit voit imuroida omalle koneellesi:

MT2001-TUTKIMUS, Kuopion Aluetyöterveyslaitos 1996 (ZIP-paketti, koko 800 kB, sisältää tekstitWORD 6.0 muodossa ja ilmanvaihtokuvat CHARISMA 2.1 -muodossa)
SORKANHOITO-OPAS, Lapin Maatalouskeskuksen vanha, mutta ajankohtainen sorkanhoito-opas (ZIP-paketti, 1200 kB, Word)
KYLMÄPIHATTO -EU-AJAN NAVETTA? Suomen Eläinsuojeluyhdistys / Maria Tirkkonen 1996 (ZIP-paketti, koko 40 kB, sisältää tekstin WP 5.1 -muodossa)