Oikopolut
  Katevertailut                            AB-alueet        C1-alue        C2-alue     
  Katetuottolaskelmat              Kevätrypsi    Rehuohra   Kevätvehnä    
                                     Yhteenveto  öljykasvinviljelyn eduista    

Öljykasvit ovat kilpailukykyinen viljelyvaihtoehto

Öljykasvien kilpailukyky viljoihin verrattuna on vuonna 2012  erittäin hyvä  öljykasveille edullisten hintasuhteiden johdosta. Tammikuussa 2012 rypsin toimitushinta oli yli 2,5-kertainen rehuohraan verrattuna. Vanhan nyrkkisäännön mukaan rehuohra ja rypsi ovat tasaveroisia hintasuhteen ollessa 2-2,5.

Kevätrypsin ja viljojen kannattavuusvertailu

Eri viljelykasvien keskinäisessä taloudellisessa vertailussa käytetään tilatasolla mittavälineenä katetuottoa (€/ha). Katetuotto ilmoittaa sen osan viljelyn kokonaistuotosta, joka jää tilan kiinteiden kustannusten katteeksi viljelyn muuttuvien kustannusten jälkeen. Seuraavissa laskelmissa katetuotto sisältää katteen myös työkustannukselle, koska viljojen ja öljykasvien työmenekissä ei ole suurta eroa. Katetuotto asettaa eri viljelykasvit samalle viivalle ja on siten hyvä väline niiden keskinäisen kannattavuuden arviointiin.

Katetuottoon vaikuttavat eniten satotaso ja sadon hinta (toimitushinta). Satotasoon puolestaan vaikuttavat kasvukauden sääolojen lisäksi kasvulohkon sopivuus ko. viljelykasville ja käytettyjen viljelypanosten määrä. Hinnasta on viime vuosina tullut entistä suurempi epävarmuustekijä. Hintariskiä voi hallita  termiinisopimuksilla.

Katetuoton riippuvuus hinnasta ja satotasosta

Oheisissa graafisissa kuvioissa on esitetty kevätrypsin, rehuohran ja kevätvehnän katetuottojen riippuvuus toimitushinnasta kolmella eri satotasolla. AB-, C1- ja C2-tukialueilta on omat kuvionsa. Kuvioitten avulla voi kätevästi tarkastella rypsin, ohran ja kevätvehnän keskinäistä kilpailukykyä erilaisilla hinta- ja satotasoilla.

Kuvioitten katetuottojen laskennassa on käytetty tammikuussa 2012 vallinneen kustannustason mukaisia panoshintoja ja vuoden 2012 tukia. Katetuotot on laskettu satotason mukaisilla panoksilla. Se tarkoittaa, että panoskustannukset on suhteutettu satotasoon eli mitä suurempi sato, sitä suurempi panoskustannus ja päinvastoin.  Kuvioitten yhteydessä on tarkempi käyttöohje.

Katetuottolaskelmat

Ohessa on lisäksi rypsin, rehuohran ja kevätvehnän katetuoton mallilaskelmat A–tukialueelta. Sadon toimitushintoina laskelmissa on käytetty seuraavia hintoja (peruslaatuinen tavara): rypsi 440 €/tn, rehuohra 170 €/tn, kevätvehnä 170 €/tn. Viljan hinnat vastaavat tammikuussa 2012 maksettuja toimitushintoja. Rypsin hinta vastaa maaliskuussa 2012 noteerattuja marraskuun 2012 futuurihintoja. Kevätvehnän sadosta 15 % ja mallasohran sadosta 10 % on laskettu myytävän rehuvehnän hinnalla. Satoina laskelmissa on käytetty vuosien 2000–2010 toteutuneita maan keskisatoja neljänneksellä korotettuna. Kevätrypsin sadoksi muodostuu siten 1700 kg/ha, rehuohran 4250 kg/ha ja kevätvehnän 4500 kg/ha. Panoshinnat ovat tammikuussa 2012 vallinneita hintoja. Laskelmat pätevät sellaisenaan myös B-alueella. C– tukialueitten katetuotot poikkeavat niistä tukierojen verran. 

On huomattava, että katetuottolaskelmat perustuvat panoskäytön osalta keskiarvolukuihin ja ne ovat siksi vain ohjeellisia.

Öljykasvien kilpailukyky on hyvä

Rypsi (ja rapsi) on vuonna 2012 hyvin kilpailukykyinen viljelykasvi viljoihin verrattuna. Öljykasvien markkinatilanne on vakaampi kuin viljoilla. Siksi hintasuhteissa ei tapahtune suuria muutoksia ainakaan öljykasvien epäeduksi. Öljykasvien katetuotot ovat 10–15 % rehuohran katetuottoja suuremmat.

Oheiset katetuottolaskelmat osoittavat rypsin katetuotoksi 900 €/ha valitulla1700 kg/ha:n satotasolla. Rehuohra antaa toteutuneiden maan keskisatojen mukaan suhteutetulla satotasolla (4250 kg/ha)  170 €/ha rypsiä pienemmän katetuoton. Kevätvehnään (satotaso 4500 kg/ha) verrattuna kate-ero rypsin hyväksi on AB–tukialueilla vehnän alhaisesta hinnasta johtuen peräti 210 €/ha.

Rypsin rehuviljoja parempi katetuotto AB–tulialueilla selittyy  korkeammalla myyntitulolla ja tuilla (75 €/ha) ja rypsin pienemmillä muuttuvilla kustannuksilla (95 €/ha). 

Öljykasvien ja viljan viljelyn kannattavuutta vertailtaessa on laskelmissa otettava huomioon katetuoton ohella myös käytettävissä olevan lohkon sopivuus öljykasveille, kasvinvuorottelun vaatimukset ja viljelyn ja hinnanmuodostuksen riskit. Lisäksi on huomattava öljykasvien viljelyssä saatavat useat rahanarvoiset muut edut viljoihin verrattuna.

Öljykasvien viljelyn muut edut                                                               Yhteenveto eduista

Öljykasveilla on useita kilpailukykyä parantavia etuja, joita katetuottolaskelmassa ei ole otettu huomioon.

Öljykasvit ovat viljelykierron monipuolistajana ja maan kasvukunnon ylläpitäjänä erittäin tärkeitä. Öljykasvien esikasviarvo on merkittävä etu etenkin viljatiloille. Jälkivaikutuskokeissa ohrasta ja vehnästä on saatu 100– 250 kiloa suurempia sadonlisäyksiä ensimmäisenä vuonna rypsin viljelyn jälkeen kuin muun viljan jälkeen.

Vielä merkittävämpi etu on öljykasvien viljelyn vaikutus tilan kiinteisiin kustannuksiin. Jos neljäsosa viljasta korvataan öljykasveilla, kuivaustarve ja varastokapasiteetin tarve vähenevät öljykasvien pienemmän hehtaarisadon ansiosta 14 %. Investointikustannusten säästö on silloin esimerkiksi 50 hehtaarin tilalla varovasti laskien 500 euroa vuodessa eli 40 euroa öljykasvihehtaaria kohti.

Öljykasvit tasoittavat merkittävästi työhuippuja. Rypsin voi kylvää keväällä viimeisenä peltokasvina ja syksyllä puida myös viimeiseksi. Myös kevytmuokkaus onnistuu hyvin kevätrypsin jälkeen suoraan puimurin silppurin jäljiltä. Syysviljan suorakylvöön rypsi sopii erinomaisesti.

Sopimuskasvina sadon markkinointi on varmaa. Usein vähemmälle huomiolle jäävät öljykasvien viljelystä koituvat oheisedut parantavat vielä öljykasvien kilpailukykyä merkittävästi.

On siis monia hyviä perusteita ottaa rypsi pysyvästi tilan viljelykiertoon. Sama koskee rapsia siellä, missä sitä voi viljellä, eli A-tukialueella ja B-alueen rannikkoseuduilla.