Taimipolte, möhöjuuri, pahkahome, harmaahome, tyvi- ja mustalaikkutaudit sekä uusi tulokas, kalkkihome ovat öljykasveja vaivaavia kasvitauteja. Näistä etenkin harmaahome ja pahkahome ovat rehevien ja ylitiheiden kasvustojen vitsaus sateisina kesinä. Rypsinviljelyn yleistyessä kasvitautien merkitys tavallisesti kasvaa, mutta toistaiseksi meillä on vältytty todella pahoilta tautituhoilta.

Taudit leviävät pääasiassa maassa talvehtivien itiöiden välityksellä, joiden lepomuodot säilyvät maassa elinkykyisinä 4-6 vuotta. Paras tautien torjuntakeino onkin kasvinvuorotus: rypsiä ja rapsia voi viljellä samalla lohkolla vain 4-5 vuoden välein.

Pahkahome

Kevätrypsin ja -rapsin pahimmaksi taudiksi on osoittautunut pahkahome. Pahkahomeisen kasvin varsi on vaalea, ja joskus pumpulimaisen homekasvuston peitossa. Taudin edetessä kasvin yläosa kuivuu ja siementen kehitys liduissa pysähtyy. Varren sisään muodostuu mustia pahkoja, joista pääosa jää puitaessa maahan, mutta osa tulee sadon sekaan. Pahkat säilyvät maassa itämiskykyisinä useita vuosia.

Pahkahomeen leviämisessä säätekijät ovat avainasemassa. Pahkahomeen pahkat alkavat muodostaa alkukesällä kotelomaljoja maan pinnalle, mikäli maa pysyy märkänä pitkään. Kotelomaljat näkyvät maan pinnalla n. 5 mm:n kokoisina vaaleanruskeina maljoina. Kotelomaljoista vapautuvat pahkahomeen itiöt, jotka kulkeutuvat ilmavirtojen mukana kasvustoon. Itiöt alkavat itää, jos kasvustossa on on riittävän kauan lähes 100 %:n suhteellinen kosteus. Itiöstä kasvava rihma pystyy tunkeutumaan kasviin vain, jos se ensin saa riittävästi ravintoa esimerkiksi varisevista kukkien terälehdistä. Kukinnan jälkeen pahkahome leviää sairaasta kasvista terveeseen vain lakoisissa kasvustoissa suoran kosketuksen kautta.

Pahkahomeen torjunta

Pahkahometta voidaan torjua kemiallisesti Rovral-valmisteella (tehoaine iprodioni, käyttömäärä 3 l/ha). Ruiskutus tulee tehdä kukinnan alkuvaiheessa ensimmäisten terälehtien pudotessa kasvustoon. Ruiskutuksella tehdään terälehdet myrkyllisiksi pahkahomeelle, ja näin estetään taudin tunkeutuminen kasviin. Ruiskutus on siis tehtävä ennen taudin oireiden ilmaantumista kasveihin. Kasvien sairastumisen jälkeen ruiskutus ei enää tehoa. Ainekustannus on kuitenkin suuri (700-750 mk/ha) ja ruiskutuksessa joudutaan tallaamaan kasvustoa, minkä vuoksi torjuntaruiskutus kannattaa tehdä vain pahan pahkahomesaastunnan uhatessa. Karkeasti ottaen ruiskutus kannattaa, jos yli 20 % kasvuston kasveista sairastuisi ilman ruiskutusta. Viljelyneuvonnasta viljelijä saa kesän kuluessa ennusteita pahkahomeen torjunnan tarpeellisuudesta.

Ruiskutustarvetta puoltavat seuraavat seikat:

- tilalla on aikaisempina vuosina esiintynyt runsaasti pahkahometta

- kesäkuu on ollut normaalia sateisempi (kesäkuun sademäärä vähintään 30-50 mm)

- öljykasvilohkolta tai lohkolta, jossa aikaisemmin on esiintynyt pahkahometta, löytyy sienen kotelomaljoja

- rypsi- tai rapsikasvusto on kukinnan alkaessa rehevää ja lakoutumisriski on suuri kukinnan lopussa ja sateiden ennustetaan jatkuvan.

Möhöjuuri

Möhöjuuri on toinen haitallinen öljykasvien tauti. Sen oireena on juurien epänormaali paisuminen. Möhöjuuri on maalevintäinen tauti eli sen itiöt säilyvät ja elävät pelkästään maassa eivätkä leviä ilmavirtojen mukana. Pahoin saastuneilla pelloilla kasvit kuivuvat pystyyn ja satotappiot ovat suuret. Möhöjuuririskiä voidaan olennaisesti vähentää, jos samalla lohkolla viljellään ristikukkaisia kasveja korkeintaan joka viides vuosi ja huolehditaan peltojen kalkituksesta, ojituksesta sekä tehokkaasta ristikukkaisten rikkakasvien torjunnasta. Jo saastuneilla pelloilla on rypsinviljelystä luovuttava ainakin 6-8 vuodeksi. Lisäksi möhöjuuren leviäminen työkoneiden mukana saastuneilta lohkoilta terveille on estettävä.

Harmaahome ja mustalaikkutauti

Myös harmaahometta ja mustalaikkutautia voidaan tarvittaessa torjua rypsi- ja rapsikasvustosta Rovral-valmisteella, joka ruiskutetaan kukinnan lopussa. Näiden tautien merkitys satotappioiden aiheuttajina on kuitenkin ollut hyvin vähäinen.

Kalkkihome

Kanadassa yleinen kalkkihome on näyttäytynyt rypsiviljelyksillä myös Suomessa, mutta meillä ilmasto ei suosi sen leviämistä haitalliseksi asti. Kukinnan aikaan kalkkihome paisuttaa ja vääntää versojen kärkiä, jotka peittyvät valkealla homekerroksella. Lopuksi kalkkihomeiset versot ovat likaisen ruskeita ja tyhjät lidut piikkimäisiä ja yleensä tyhjiä. Taudin torjuntaan ei tässä vaiheessa ole käytössä minkäänlaista menetelmää.