Viljelytekniikka
Kati Lassi ja Unto Tulisalo

Syysrypsin viljely

Syysrypsin viljelyn historia ja nykytila

Öljykasvien viljely kotimaisen kasviöljy- ja valkuaisrehutarpeen tyydyttämiseksi alkoi Suomessa 1950-luvun alussa syysrypsin viljelyllä. Vaikka syysrypsin viljelytekniikka oli opeteltava aivan alusta, saavutti kasvi merkittävän viljelymenestyksen ja -laajuuden varsin lyhyessä ajassa. Rypsin hinta oli kilpailukykyinen ja viljely oli onnistuessaan todella kannattavaa 1950-luvulla. 1960-luvulla syysrypsin viljely oli melko vähäistä. Laadullisesti ylivoimaiset kevätöljykasvit poistivat syysrypsin viljelystä muutamassa vuodessa 1970-luvun alkupuolella. Syysrypsin viljelyä alettiin kokeilla uudelleen 2000–luvulla. Syysrypsin viljelyala on kuitenkin jäänyt varsin pieneksi, viljelyala on viime vuosina ollut noin 400 hehtaaria.

Viljelyalan kehitys 1995-2009

Aivan kuten 1950–60-luvuillakin, talvehtiminen on osoittautunut syysrypsin Akilleen kantapääksi, johon viljelyn onnistuminen ja viljelyinto näyttää tyrehtyvän. Toinen viljelyä hankaloittava seikka on syysrypsin aikainen kylvöaika heinäkuun lopulla, mikä edellyttää, että kylvettävä lohko on joko nurmella tai kesantona. Mikäli syysrypsin talvehtiminen onnistuu, on siitä mahdollista saada käytännön viljelyssä yli 2000 kg/ha satoja. Kokeissa syysrypsin satotaso on ollut yli 3000 kg/ha.
Suomessa on kokeiltu lähinnä kokeiluluontoisesti myös syyrapsin viljelyä. Peruslähtökohdiltaan sen viljely muistuttaa syysrypsin viljelyä. Sadon puinti ajoittuu kuitenkin jonkin verran syysrypsiä myöhäisemmäksi. Suurin ongelma on syysrapsilla kasvin talvehtiminen ja Suomen olosuhteisiin soveltuvien lajikkeiden puute. Vuonna 2009 syysrapsia viljeltiin 22 ha:n alalla.

Seuraavissa kappaleissa käydään lyhyesti läpi syysrypsin viljelytekniikkaa.

Kasvulohkon valinta

Syysrypsin viljelyn avainkysymys on talvehtimisen varmistaminen. Kaikki toimenpiteet lohkon valinnasta ja maalajista lähtien tähtäävät siihen, että talvehtiminen onnistuisi. Aikanaan syysrypsi kylvettiin lähes poikkeuksetta nurmikesantoon tai täyskesantoon. Riskittömintä on kokeilla syysrypsinviljelyä ensin muutamalla hehtaarilla. Näin saadaan kuva tilan maalajien ja alueen mikroilmaston soveltumisesta syysrypsin viljelyyn. Painanteisia peltoja on syytä välttää, niin kuin yleensäkin alueita, joille voi syksyn ja kevään kuluessa kertyä vettä. Lohkon peruskuivatuksen tulisi myös olla kunnossa.

Lajikkeet

Syysrypsin ainoa jalostaja on ollut Svalöf Weibull, joka on sittemmin luopunut uusien lajikkeiden jalostuksesta. Svalöf Weibull jalosti syysrypsilajikkeisiin kevätrypsin laatuominaisuudet, tällaisiä lajikkeita olivat mm. Salut, Credit ja Largo. Näistä talvehtimisominaisuuksiltaan Suomen oloihin sopivista lajikkeista Largo–lajikkeen siementä on ainakin saatavissa..

Kylvö

Syysrypsi kannattaa kylvää ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Paras kylvöajankohta asettuu rannikkoalueellakin jo heinäkuun viimeiselle viikolle, joten syysrypsin luonnollisin esikasvi on kesanto tai nurmi. Tavoitteena on kasvattaa pääjuuresta pikkusormen paksuinen porkkana ennen talven tuloa. Käytettävä kylvösiemenmäärä on vain 3-4 kg/ha, sillä tavoitteena on noin sata kasvia neliömetrillä keväällä kasvukauden alkaessa. Liian tiheään kylvettynä kasveille ei kehity kyllin tukevia juuria ja ne jäävät muutenkin liian hennoiksi. Pienen siemenmäärän kylvö onnistuu helpoiten käyttämällä vain joka toista tai joka kolmatta vannasta. Kylvöön tulee käyttää sertifioitua ja peitattua siementä.

Talvehtimisen varmistamiseksi vakoharjakylvö on osoittautunut hyväksi menetelmäksi.

Kuva. Syysrypsillä tulisi syksyllä kasvukauden loputtua olla pikkusormen paksuinen pääjuuri.

Helsingin Yliopiston soveltavan biologian laitoksella on tehty alustavia viljelykokeita syysrypsin kylvöstä kevätviljan kanssa sekakasvustona. Seosviljelyä on kokeiltu myös pienessä mittakaavassa viljelijöiden pelloilla lupaavin tuloksin. Syyrypsin ja ohran samanaikainen kylvö on keväällä mahdollista tehdä käyttäen syysrypsinsiemenen kylvöön kylvökoneen piensiemenkylvölaitetta. Seosviljelyssä ongelmia voi kokemusten perusteella aiheuttaa suojaviljan lakoutuminen, minkä vuoksi korrensääteitä ja lujakortisia lajikkeita tulisi käyttää seosviljelyssä. Myös rikkakasvit voivat aiheuttaa ongelmia, seoskasvustosta rikkakasveja ei voida ennen ohran puintia torjua.

Syysrypsin lannoitus painottuu kevääseen. Kylvön yhteydessä voi käyttää pelkkää PK-lannoitetta tai muuta vähätyppistä lannoitetta. Liian suurta typpimäärää on vältettävä. Syksyllä typpeä voi levittää ympäristötukiehtojen mukaisesti enintään 30 kg/ha. Keväällä annetaan sitten tarvittava typpilannoitus kalkkisalpietarina ruotsalaisen ja myös keskieurooppalaisen käytännön mukaisesti. Periaatteessa voi lähteä siitä, että 2000 kilon hehtaarisatoon tarvitaan yhteensä vähintään 100 kiloa typpeä.

Syysrypsin talvehtiminen onnistuu yleensä hyvin lumikerroksen alla. Kriittisin vaihe on lumen sulamista seuraavat pakkaskaudet maalis-huhtikuussa. Silloin yöpakkaset saattavat katkaista juuren ja kasvi kuolee. Parin lumen sulamista seuraavan viikon aikana ratkeaa syysrypsin viljelyn onnistuminen ja käytännössä myös satotaso. Huonon talvehtimisen syynä ovat vain harvoin talvituhosienet.

Syysrypsin pahin tuhohyönteinen on rapsikuoriainen. Sen talvehtiminen ja lisääntyminen ovat aikojen saatossa mukautuneet juuri syysrypsin kasvurytmiin. Syysrypsin nuppuvaihe ajoittuu usein huhti–toukokuun vaihteeseen ja talvehtineet rapsikuoriaiset pääsevät suoraan talvehtimispaikoiltaan siirtymään syysrypsikasvustoon. Rapsikuoriaisia on nuppuvaiheessa tarkkailtava päivittäin ja ruiskutettava tarvittaessa.

Näyttää siltä, että aikanaan syysrypsiä myös vaivanneet rapsikärsäkäs ja litusääski löytävät heti tiensä nykyisillekin syysrypsiviljelmille. Näiden tuholaisten määrät ovat toki varsin pieniä, mutta ne lisääntynevät varmasti, mikäli syysrypsin viljely yleistyy. Syys- ja kevätrypsin viljely samalla alueella mahdollistaa lähes ihanteelliset lisääntymisolot kaikille öljykasvien tuholaisille.

Syysrypsin puinti osuu säiden suhteen yleensä parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan eli heinäkuun lopulle. Parin kolmen poutaisen päivän jälkeen on mahdollista puida jopa varastokuivaa tavaraa, mikä ei ole suinkaan vähäinen etu nykyisillä öljynhinnoilla. Puintiin soveltuvat samat ohjeet kuin kevätrypsillekin.