Viljelyn
historia ja nykytila
Öljykasvien
viljely kotimaisen kasviöljy- ja valkuaisrehutarpeen tyydyttämiseksi alkoi
Suomessa 1950-luvun alussa syysrypsin viljelyllä. Vaikka syysrypsin
viljelytekniikka oli opeteltava aivan alusta, saavutti kasvi merkittävän
viljelymenestyksen ja -laajuuden varsin lyhyessä ajassa. Rypsin hinta oli
kilpailukykyinen ja viljely oli onnistuessaan todella kannattavaa 1950-luvulla.
1960-luvulla syysrypsin viljely oli melko vähäistä. Laadullisesti
ylivoimaiset kevätöljykasvit poistivat syysrypsin viljelystä muutamassa
vuodessa 1970-luvun alkupuolella. Syysrypsin viljelyä alettiin kokeilla
uudelleen 2000–luvulla. Syysrypsin
viljelyala on kuitenkin jäänyt varsin pieneksi, viljelyala on viime vuosina
ollut noin
Aivan
kuten 1950–60-luvuillakin, talvehtiminen on osoittautunut syysrypsin Akilleen
kantapääksi, johon viljelyn onnistuminen ja viljelyinto näyttää tyrehtyvän.
Toinen viljelyä hankaloittava seikka on syysrypsin aikainen kylvöaika heinäkuun
lopulla, mikä edellyttää, että kylvettävä lohko on joko nurmella tai
kesantona. Mikäli syysrypsin talvehtiminen onnistuu, on siitä mahdollista
saada käytännön viljelyssä yli 2000 kg/ha satoja. Kokeissa syysrypsin
satotaso on ollut yli 3000 kg/ha.
Suomessa
on kokeiltu lähinnä kokeiluluontoisesti myös
syysrapsin viljelyä. Peruslähtökohdiltaan sen viljely muistuttaa
syysrypsin viljelyä. Sadon puinti ajoittuu kuitenkin jonkin verran syysrypsiä
myöhäisemmäksi. Suurin ongelma on syysrapsilla kasvin talvehtiminen ja Suomen
olosuhteisiin soveltuvien lajikkeiden puute. Vuonna
2010 syysrapsia viljeltiin
Syysrypsin viljelytekniikka
Syysrypsin
viljelyn avainkysymys on talvehtimisen varmistaminen. Kaikki toimenpiteet lohkon
valinnasta ja maalajista lähtien tähtäävät siihen, että talvehtiminen
onnistuisi. Aikanaan syysrypsi kylvettiin lähes poikkeuksetta nurmikesantoon
tai täyskesantoon. Riskittömintä on kokeilla syysrypsinviljelyä ensin
muutamalla hehtaarilla. Näin saadaan kuva tilan maalajien ja alueen
mikroilmaston soveltumisesta syysrypsin viljelyyn. Painanteisia peltoja on syytä
välttää, niin kuin yleensäkin alueita, joille voi syksyn ja kevään
kuluessa kertyä vettä. Lohkon peruskuivatuksen tulisi myös olla kunnossa.
Syysrypsin
ainoa jalostaja on ollut Svalöf Weibull, joka on sittemmin luopunut uusien
lajikkeiden jalostuksesta. Svalöf Weibull jalosti syysrypsilajikkeisiin kevätrypsin
laatuominaisuudet, tällaisiä lajikkeita olivat mm. Salut, Credit ja Largo. Näistä
talvehtimisominaisuuksiltaan Suomen oloihin sopivista lajikkeista
Largo–lajikkeen siementä on ainakin saatavissa..
Syysrypsi
kannattaa kylvää ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Paras kylvöajankohta
asettuu rannikkoalueellakin jo heinäkuun viimeiselle viikolle, joten syysrypsin
luonnollisin esikasvi on kesanto tai nurmi. Tavoitteena on kasvattaa pääjuuresta
pikkusormen paksuinen porkkana ennen talven tuloa. Käytettävä kylvösiemenmäärä
on vain 3-4 kg/ha, sillä tavoitteena on noin sata kasvia neliömetrillä keväällä
kasvukauden alkaessa. Liian tiheään kylvettynä kasveille ei kehity kyllin
tukevia juuria ja ne jäävät muutenkin liian hennoiksi. Pienen siemenmäärän
kylvö onnistuu helpoiten käyttämällä vain joka toista tai joka kolmatta
vannasta. Kylvöön tulee käyttää sertifioitua ja peitattua siementä.
Syysrypsillä
tulisi syksyllä kasvukauden loputtua olla pikkusormen paksuinen pääjuuri.
Helsingin
Yliopiston soveltavan biologian laitoksella on tehty alustavia viljelykokeita
syysrypsin kylvöstä kevätviljan kanssa sekakasvustona. Seosviljelyä on
kokeiltu myös pienessä mittakaavassa viljelijöiden pelloilla lupaavin
tuloksin. Syyrypsin ja ohran samanaikainen kylvö on keväällä mahdollista
tehdä käyttäen syysrypsinsiemenen kylvöön kylvökoneen piensiemenkylvölaitetta.
Seosviljelyssä ongelmia voi kokemusten perusteella aiheuttaa suojaviljan
lakoutuminen, minkä vuoksi korrensääteitä ja lujakortisia lajikkeita tulisi
käyttää seosviljelyssä. Myös rikkakasvit voivat aiheuttaa ongelmia,
seoskasvustosta rikkakasveja ei voida ennen ohran puintia torjua.
Syysrypsin
lannoitus painottuu kevääseen. Kylvön yhteydessä voi käyttää pelkkää
PK-lannoitetta tai muuta vähätyppistä lannoitetta. Liian suurta typpimäärää
on vältettävä. Syksyllä typpeä voi levittää ympäristötukiehtojen
mukaisesti enintään 30 kg/ha. Keväällä annetaan sitten tarvittava
typpilannoitus kalkkisalpietarina ruotsalaisen ja myös keskieurooppalaisen käytännön
mukaisesti. Periaatteessa voi lähteä siitä, että
Syysrypsin
talvehtiminen onnistuu yleensä hyvin lumikerroksen alla. Kriittisin vaihe on
lumen sulamista seuraavat pakkaskaudet maalis-huhtikuussa. Silloin yöpakkaset
saattavat katkaista juuren ja kasvi kuolee. Parin lumen sulamista seuraavan
viikon aikana ratkeaa syysrypsin viljelyn onnistuminen ja käytännössä myös
satotaso. Huonon talvehtimisen syynä ovat vain harvoin talvituhosienet.
Syysrypsin
pahin tuhohyönteinen on rapsikuoriainen. Sen talvehtiminen ja lisääntyminen
ovat aikojen saatossa mukautuneet juuri syysrypsin kasvurytmiin. Syysrypsin
nuppuvaihe ajoittuu usein huhti–toukokuun vaihteeseen ja talvehtineet
rapsikuoriaiset pääsevät suoraan talvehtimispaikoiltaan siirtymään
syysrypsikasvustoon. Rapsikuoriaisia on nuppuvaiheessa tarkkailtava päivittäin
ja ruiskutettava tarvittaessa.
Näyttää
siltä, että aikanaan syysrypsiä myös vaivanneet rapsikärsäkäs ja litusääski
löytävät heti tiensä nykyisillekin syysrypsiviljelmille. Näiden tuholaisten
määrät ovat toki varsin pieniä, mutta ne lisääntynevät varmasti, mikäli
syysrypsin viljely yleistyy. Syys- ja kevätrypsin viljely samalla alueella
mahdollistaa lähes ihanteelliset lisääntymisolot kaikille öljykasvien
tuholaisille.
Syysrypsi
on varsin turvassa kasvitaudeilta, lukuun ottamatta maassa säilyvää möhöjuurta.
Huono talvehtiminen ei useinkaan johdu talvituhosienistä, ja kesäiset
kasvitaudit, kuten pahkahome, eivät ehdi vioittamaan syysrypsiä.
Syysrypsin
puinti osuu säiden suhteen yleensä parhaaseen mahdolliseen ajankohtaan eli
heinäkuun lopulle. Parin kolmen poutaisen päivän jälkeen on mahdollista
puida jopa varastokuivaa tavaraa, mikä ei ole suinkaan vähäinen etu nykyisillä
öljynhinnoilla. Puintiin soveltuvat samat ohjeet kuin kevätrypsillekin.
Syysrapsi on tekemässä maihinnousua suomalaiseen öljykasvivalikoimaan. Maanviljelijä Ilkka Kouvo Vampulasta on jo kolmen vuoden ajan tehnyt varsin perusteellista kokeilu- ja koetoimintaa syysrapsin viljelyssä. Hänen ennakkoluulottomasti toteuttamansa kokeet osoittavat, että rapsista saattaa löytyä aineksia uudeksi viljelykasviksi perinteisille syysvehnäalueille eli etelärannikolle ja Lounais-Suomeen. Lisää vuosia ja erilaisia kasvuoloja tarvitaan osoittamaan syysrapsin vahvuudet ja heikkoudet. Viljelytekniikassa Kouvo on noudattanut paljolti Etelä-Ruotsin ja Pohjois-Saksan viljelyohjeita.
Seuraavassa muutamia avainhuomioita Kouvon tähänastisista kokeista, joita mukaillen voi harkita varovaista kokeilua omilla pelloillaan.
Syysrapsi soveltuu parhaiten kesannolle tai nurmen jälkeen. Hyvänä kesänä sen ehtii kylvää myös aikaisen monitahoisen ohran jälkeen. Syysvehnä sopii ja ehtii puolestaan hyvin rapsin jälkeen viljeltäväksi.
Perusta
onnistuneelle viljelylle luodaan syksyllä. Lämpösummaa tulisi kertyä ainakin
450-500 astetta ennen pakkaskauden alkua. Tavoitteena on kasvattaa tukeva taimi
talven alle. Siinä tulisi olla lähes kymmensenttinen paalujuuri, jonka
paksuus on vähintään
Elokuun
8. päivänä kylvetty hybridisyysrapsi marraskuun 1. päivänä (lajike
Vectra). Juurella on pituutta jo 20 senttiä ja paksuus juuren niskassa
Kyntö on varmin tapa muokata kasvualusta rapsille. Syvä kultivointi viljan jälkeen on myös mahdollista. Kovilla savilla sopivan kylvöalustan teko voi olla vaivalloista jos kylvöajankohtaan sattuu kovin kuiva kausi.
Myös kylvötiheys on avainasemassa luotaessa talvehtivaa kasvustoa. On osoittautunut, että kylvötiheydessä täytyy noudattaa lähes keskieurooppalaisia normeja. Tavoiteltava kasvutiheys on vain 50-70 kasvia neliömetrille. Tiheämpi kasvusto haittaa merkittävästi sopivan talvehtimiskoon saavuttamista. Kasvupisteen tulisi jäädä mahdollisimman lähelle maan pintaa. Kylvösiemen on tuontitavaraa ja se on pakattu keskieurooppalaiseen tyyliin itävien siementen mukaan. Pienin siemenpakkaus sisältää 1,5 miljoonaa itävää siementä. Pakkauksen paino voi sitten vaihdella kuudesta viiteentoista kiloon 1000 siemenen painosta riippuen. Kylvökoneen säätö on siten erittäin suurta huolellisuutta vaativa toimenpide.
Lannoituksenkin pohja luodaan syksyllä.
Rapsikasvusto vaatii typpeä jo syksyllä vähintään 40-50 kg/ha kylvön
yhteydessä. Loput 100-120 kg/ha annetaan satokaudella yhdessä tai kahdessa erässä.
Samalla tulee huolehtia riittävästä fosforin ja kalin saannista. Keskimääräisillä
viljavuusluvuilla tarvitaan
Talvehtiminen on syysrapsin Akilleen kantapää, joka ratkaisee lopulta sen menestymismahdollisuudet Suomen oloissa. Kouvo on testannut lukuisan joukon sekä tavallisia että hybridilajikkeita. Molemmista ryhmistä löytyy lupaavia lajikekandidaatteja. Hybrideillä kasvu on voimakasta jo syksyllä ja ne voi tarvittaessa kylvää vähän myöhemmin. Rapsin talvehtiminen näyttäisi tähänastisten kokemusten perusteella varsin hyvältä. Suositeltavia lajikkeita ovat esimerkiksi Vectra (hybridilajike) ja populaatiolajike Ladoga.
Kasvinsuojelussa törmätään samoihin ongelmiin kuin kevätöljykasveilla. Tärkeintä on torjua rikat jo syksyllä. Viljan jälkeen kylvettäessä on jääntivilja tuhottava jo syksyllä. Osittainkin talvehtineiden rikkojen kuten saunakukan mataran ja pihatähtimön torjuntaan ei sopivia herbisidejä oikein löydy enää keväiseen torjuntaan. Ainoa vaihtoehto on metaxakloorivalmiste Butisan. Tuholaisten torjunta on selkeämpää. Kirpat eivät syksyllä vaivaa kasvustoa, mutta rapsikuoriainen on keväällä heti valmis käymään kasvuston kimppuun. Rapsikuoriaiset siirtyvät lähes suoraan talvehtimispaikoiltaan syysrapsilohkolle. Todennäköistä on, että harvinaisemmat tuholaiset kuten litusääski ja rapsikärsäkäs tulevat yleistymään syysrapsin viljelyn myötä. Kasvitautien torjunnasta tulee lähes välttämättömyys syksystä alkaen. Ilkka Kouvo käyttää syksyllä Juventus fungisidiä 0,1 l/ha/kasvulehti eli 0,5-0,8 l/ha. Juventuksella on myös kasvunsäädevaikutus ja kasvupiste jää sitä käyttäen lähelle maan pintaa. Näin taimen talvenkestävyys paranee.
Roteva haaroittunut kasvusto on raskasta puitavaa ja vaatii puimurilta voimaa. Suurin ongelma on välttää jakajien aiheuttama kasvuston repiminen ja siitä johtuva siementen variseminen. Melkeinpä välttämätöntä onkin varustaa puimuri jakajien eteen tulevilla pystyniittolaitteilla, jotka ainakin uusimpiin puimurimerkkeihin on saatavissa, tai erillisellä rapsinpöydällä
Syysrapsin
rotevan kasvuston puinti vaatii voimaa ja mielellään pystyleikkurit leikkuupöydän
sivuille.
Harppimitan kärkiväli on kaksi metriä. Valok.
Ilkka Kouvo