Rapsikuoriaiset

Rypsin ja rapsin pahin tuholainen on sinisenmusta, parin millimetrin mittainen rapsikuoriainen. Kuoriaisten lukumäärä ja esiintymisajankohta sekä kasvuston kunto ja sääolot vaikuttavat kuoriaisvahinkojen suuruuteen. Mitä aikaisemmin kuoriaiset tulevat kasvustoon, sitä enemmän ne yleensä ehtivät tehdä vahinkoa. Aikaisessa nuppuvaiheessa tapahtuva syönti vähentää pääverson satoa, joka muodostaa usein yli puolet koko kasvin sadosta. Kukinnan alettua kuoriaiset syövät siitepölyä, eivätkä enää aiheuta niin suurta vahinkoa kuin nuppuvaiheessa. Kukinta-aikana kuoriutuvat rapsikuoriaisten toukat munista, joita kuoriaiset munivat nuppuihin. Torjuntaruiskutusta toukkia vastaan ei enää silloin voida kuitenkaan tehdä. Toukat syövät usein kasvien latvoja aiheuttaen latvojen kuivumisen. Yleensä toukkien aiheuttamat satotappiot jäävät pieniksi, koska latvoihin ei muutenkaan enää olisi muodostunut lituja.

Viljelysten tarkkailu on syytä aloittaa heti touko-kesäkuun vaihteessa, kun ensimmäiset nuput ilmestyvät lehtiruusukkeen keskelle. Kylmän sääjakson osuminen ruusukevaiheeseen hidastaa kasvua ja lisää kuoriaisvioitusta kuoriaisten piileksiessä ruusukkeiden sisällä nuppuja syöden. Varsinkin rapsin ruusukevaihe on erittäin herkkä kuoriaistuhoille.

Rapsikuoriaisten torjunnan kynnysarvo on keskimäärin yksi kuoriainen/kasvi aikaisessa nuppuvaiheessa ja 2 kuoriaista/kasvi lähellä kukinnan alkua. Torjuntaruiskutus tulisi tehdä illalla, jolloin kuoriaiset ovat laskeutuneet kasvustoon. Saman alueen viljelijöiden kannattaa ruiskuttaa peltonsa samanaikaisesti, sillä muuten kuoriaiset voivat siirtyä ruiskuttamattomilta pelloilta jo ruiskutetuille, ja yksittäisen viljelijän torjunta menee ainakin osittain hukkaan. Jos kuoriaiset ovat ruusukkeen sisällä, tulee ruiskun puomi laskea tavallista alemmaksi ja käyttää suuttimia, jotka tuottavat pienen pisarakoon. Jos ruiskutuksen jälkeen kuoriaisia esiintyy vielä ennen kukintaa kynnysarvoa suurempi määrä, on torjunta uusittava.

Rapsikuoriaiset kannattaa torjua pyretroidi-valmisteilla (esim. Decis, Fastac, Karate, Ripcord, Sumi Alpha), joilla on noin 1-3 vuorokauden kestovaikutus. Kestovaikutus on sitä pitempi, mitä suurempaa annosta käyttää. Öljykasvit kasvavat ruusukevaiheessa kuitenkin hyvin nopeasti eikä ruiskutuksen teho ulotu käsittelyn jälkeen kehittyneisiin nuppuihin, mistä syystä pyretroidien kestovaikutusta ei pidä yliarvioida. Pyretroidien muita etuja ovat niiden vähäinen myrkyllisyys käyttäjälle, hyvin pieni kasvien vioittumisvaara ja hyvä teho kuoriaisiin jo pienilläkin käyttömäärillä.

Kirpat

Kirpat ovat taimivaiheen tuholaisia, joiden määrä vaihtelee suuresti alueellisesti ja vuosittain. Varsinkin muutaman viime vuoden aikana suuret kirppamäärät ovat aiheuttaneet merkittäviä ja paikoin jopa totaalisia tuhoja rypsiviljelyksillä.

Jotta kirppatuhoilta vältyttäisiin, öljykasvien kylvösiemenet on yleensä jo valmiiksi kuorrutettu peittausaineilla. Peitatussa siemenessä oleva torjunta-aine imeytyy sirkkataimiin, joista tulee täten myrkyllisiä kirpoille. Kuorruttamatonta kylvösiementä käytettäessä kirppojen ilmestymistä taimettuville pelloille tulee tarkkailla valppaasti päivittäin ja tarpeentullen ruiskuttaa pyretroidivalmisteilla. Mikäli kirppoja on odotettavissa poikkeuksellisen runsaasti ja kasvu on hidasta, on syytä varautua ruiskuttamaan myös kuorrutetulla siemenellä kylvetyt lohkot. Torjuntaruiskutus kannattaa tehdä valoisana päiväaikana, jolloin kirpat ovat parhaiten kosketusvaikutteisten pyretroidien ulottuvilla.

Sirkkataimivaiheessa torjuntakynnys on 1 kirppa/sirkkataimi. Kirppojen aiheuttama vahinko on sitä suurempaa, mitä aikaisemmassa taimivaiheessa ne vioittavat kasveja ja mitä huonommat kasvuolosuhteet muutoin ovat. Sirkkalehtivaiheen jälkeen rypsin kasvu on yleensä niin nopeata, että runsaatkaan kirppamäärät eivät pysty sanottavasti heikentämään kasvua.

Kaalikoi

Kaalikoi on uusi tulokas, jonka toukka saattaa aiheuttaa tuhoa rypsiviljelyksillä. Se esiintyy tuholaisena ajoittain ja voi pysyä poissa jopa vuosikymmeniä. Kaalikoi talvehtii kyllä meilläkin, mutta se yltää tuholaiseksi yleensä vain, jos kotimainen kanta saa keväällä lisäystä rajantakaisilta kaalimailta vähän pidempään kestävien lämpimien kaakkoisten ilmavirtausten mukana.

Kaalikoista esiintyy 2-3 sukupolvea kesässä. Ensimmäisen sukupolven toukat syövät rypsin lehtiin reikiä. Ne saadaan yleensä riittävästi torjutuksi rapsikuoriaisruiskutusten yhteydessä. Mikäli rapsikuoriaisia ei ole ruiskutettu, saattavat kaalikoin seuraavan sukupolven toukat runsaana esiintyessään vioittaa lituja ja vähentää kehittyvien siementen määrää. Silloin saattaa olla syytä harkita vielä kukintansa päättäneen kasvuston ruiskuttamista pyretroidivalmisteilla.

Rapsikärsäkäs ja litusääski

Rapsikärsäkkään ja litusääsken merkitys öljykasvien tuholaisina on nykyään hyvin vähäinen. Rapsikärsäkäs munii lituihin, ja kuoriutuvat toukat syövät siemeniä. Kärsäkäs tulee yleensä riittävästi torjutuksi rapsikuoriaisruiskutuksilla. Myös litusääski munii rapsikärsäkkään tekemien reikien kautta lituihin, mutta sen torjuntaan ei ole ollut viime vuosina aihetta.

Mehiläiset ovat tärkeitä rypsin pölyttäjiä. Tuholaisten torjuntaruiskutuksissa tulee sen vuoksi tarkasti noudattaa mehiläisvaroituksia. Kukkivaa rypsi- tai rapsikasvustoa ei saa lainkaan ruiskuttaa tuholaisten torjunta-aineilla.