Lannoitus

Suomen markkinoilla on yhä enenevissä määrin saa­tavilla eri lannoitevalmistajien erilaisia lannoitteita. Öl­jykasveille sopiva lannoitus on mahdollista räätälöidä perinteisistä NPK-lannoitteista, erilaisista seoslannoit­teista tai jopa pelkistä typpilannoitteista, joita niitäkin löytyy jo hyvä valikoima.

 
Öljykasvien ravinteiden käytössä ei ole esitettävissä olennaisia muutostarpeita aiempiin viljelyoppaisiin viitaten. Jo pelkästään kustannus- ja ympäristöpaineet edellyttävät kuitenkin entistä tarkempaa harkintaa lannoitteiden käytössä.
Sadon määrän kannalta öljykasveille tärkeät ravinteet ovat typpi, fosfori, kalium, magnesium ja rikki. Lisäksi öljykasvit tarvitsevat riittävästi booria.

Lähtökohtana lannoituksen suunnittelussa ovat pellon viljavuusluvut, etenkin kun ympäristötuen ehdot määrittelevät tarkoin typen ja fosforin käytön. Ympäristötuen 2007–2013 ehtojen mukaiset typpilannoituksen enimmäismäärät ovat kevätrypsillä ja -rapsilla maalajista riippuen Etelä- ja Keski-Suomessa 60 – 110 kg/ha/v satotason ollessa 1750 kg/ha. Ympäristötuen ehtojen mukaisen fosforilannoituksen enimmäismäärät vaihtelevat maan viljavuusluokan perusteella ja ovat kevätrypsillä ja -rapsilla välillä 8 kg/ha/v (viljavuusluokka hyvä) - 32 kg/ha/v (viljavuusluokka huono). Korkean fosforiluvun lohkoilla ei fosforia saa käyttää. Mikäli viljavuustutkimuksen perusteella lohkon kaliluvutkin ovat kunnossa, voi rypsin ja rapsin lannoituksen räätälöidä vain typpilannoituksen varaan. Typpilannoitusta voi ympäristötuen ehdoissa esitetyistä määristä lisätä vielä 10- 20- 30 kg/ha/v, mikäli lohkon satotason arvioidaan nousevan 2000 - 2250 - 2500 kg/ha Myös fosforilannoitusta on mahdollista lisätä 3-6 kg/ha, mikäli satotason arvioidaan nousevan 25–50 %. Edellytyksenä on, että satotaso on saatu lohkolta kyseisellä viljelykasvilla jonain viidestä aiemmasta satovuodesta. Lohkokohtainen satotaso määritetään jakamalla koko maatilalta saatu kyseisen viljelykasvin sato niille lohkoille, joilla kyseistä kasvia on viljelty, tai osoittamalla muulla tavalla, että ko. satomäärä on saatu kyseiseltä lohkolta.

Lannoitusta kannattaa tarkentaa ympäristöehtojen puitteissa myös esikasvin, maan multavuuden ja kylvöajan perusteella. Tarkemmat ohjeet lannoitukseen liittyviin rajoituksiin löytyvät Maaseutuviraston oppaista.

Ohjeet maan viljavuuslukujen perusteella tapahtuvaan lannoitukseen on esitetty oheisessa lannoitusohjetaulukossa.

Parhaat satotulokset Kemiran vuosina 1990–1999 rypsillä tekemissä maatilakokeissa saatiin 110 kilon typpitasolla (kuvio). Tuolloin rypsin hehtaarisadossa ylitettiin selvästi 2000 kg/ha, mikä onkin syytä ottaa kannattavan rypsinviljelyn tavoitteeksi.

 

Oheisessa kuvassa on esimerkki onnistuneesta kylvöstä, jossa yli 80 % kylvetyistä siemenistä taimettui. Kuvassa vasemmalla on koeruutu, joka on kylvetty käyttämällä siemenmäärää 4 kg/ha ja oikealla koeruutu, jonka kylvösiemenmäärä oli 8 kg/ha. Käytännön viljelyssä usein vain noin puolet kylvetyistä siemenistä taimettuu.

Kylvösiemenmäärän vaikutus kasvuston rakenteeseen

Kylvösiemenmäärällä ja sitä seuraavalla kasvutiheydellä on suora vaikutus kasvuston rakenteeseen. Harvemmassa kasvustossa kasvit haaroittuvat enemmän ja ne tuottavat enemmän lituja kasvia kohden. Harvemmassa kasvustossa kasvaneet kasvit ovat usein myös pidempiä ja niiden varren tyvi on paksumpi kuin tiheässä kasvustoissa kasvaneilla kasveilla. Koska harvassa kasvustossa suurempi osa liduista tuotetaan sivuversoissa, voi tuleentuminen viivästyä sivuversojen pitkään kestävän ja eriaikaisen kukinnan takia. Tällöin on vaarana, että sadon lehtivihreäpitoisuus jää liian korkeaksi tai sadonkorjuuolosuhteet heikkenevät suuresti sadonkorjuun viivästymisen takia.   Oheisessa kuvassa nähdään kylvösiemenmäärän ja sitä seuraavan kasvutiheyden suora vaikutus kasviyksilöihin. Molemmissa kasvinipuissa on 20 rypsiä, jotka on kerätty kasvustosta vihreälitu­vaiheessa. Vasemmalla olevassa nipussa olevat kasvit on kerätty 4 kg/ha kylvösiemenmäärällä kylvetystä kasvustosta ja oikealla olevassa nipussa 8 kg/ha kylvösiemenmäärällä kylvetystä kasvustosta.

Kylvösiemenmäärä ja kasvuston rakenne voi myös vaikuttaa epäsuorasti satoon. Tiheä kas­vusto on herkempi lakoutumiselle ja pahkaho­meelle. Pahkahomeen torjunnan kannalta olisikin tärkeää pyrkiä ilmaviin kasvustoihin, joissa taudin esiintyminen runsaana on epätodennäköistä. Toi­saalta tiheä kasvusto kilpailee alkukasvukaudella paremmin rikkakasvien kanssa elintilasta ja se siten torjuu paremmin rikkakasveja. Myös lajike­valinnalla sekä typpilannoituksella on todettu olevan vaikutusta lakoutumiseen.

Sadontuotannon kannalta kullekin kasvukaudelle optimaalisinta kasvuston rakennetta on vaikea määrittää. Rypsin ja rapsin kompensaatiokyky on poikkeuksellisen suuri. Ne pystyvät kompensoimaan esimerkiksi alhaista kasvutiheyttä lisäämällä yksittäisen kasvin kokoa ja haaroittumista. Rypsi ja rapsi voivat kompensoida myös litujen ja siementen lukumäärän suhteen niin, että litujen lukumäärän ollessa alhainen siementen määrä lidussa kasvaa ja samoin yksittäisen siemenen koko kasvaa.

Suorakylvö öljykasvien viljelyssä

Viime vuosina suorakylvön käyttö on yleistynyt syys- ja kevätviljojen ohella myös öljykasvien viljelyssä. Vuonna 2008 lähes neljännes öljykasvien kylvöistä teh­tiin suorakylvöä käyttäen. Tasaisesti taimettuneen kasvuston saavuttaminen on suorakylvössä suurin haaste. Moni viljelijä käyttää tavallista korkeampia kylvösiemen­määriä tavoitteeseen päästäkseen. Suora­kyl­vössä vaarana on, että osa siemenistä jää liian pintaan ja osa menee liian syvään, jolloin ne jää­vät itämättä. Todellisen potentiaalinsa suorakylvö näyttänee vasta vuosien tutkimusten ja kokemusten myötä. Öljykasvien kylvö on jo perinteisin menetelmin taitolaji, jossa paraskin ammattilainen saattaa epäon­nistua ja johon suorakylvö tuo yhä lisää reunaehtoja.
Rypsin suorakylvö edellyttää, että rikkatilanne on lohkolla hallinnassa. Rikkakasvien torjuntaan on mah­dollista käyttää glyfosaattia jo syksyllä tai ennen kyl­vöä keväällä tai siemenrikkakasvit voidaan torjua kyl­vön jälkeen käytössä olevilla herbisidivalmisteilla. Juolavehnä ja hukkakaura voidaan torjua myös tavalli­seen tapaan. Rypsin vaatima matala kylvösyvyys on vaikea tavoite toteuttaa suorakylvössä. Lannoitteiden sijoittaminen samaan kylvöriviin siemenen kanssa saattaa aiheuttaa polttovioituksia. Tuholaisten torjunta ei suorakylvössä tuota ylimääräisiä ongelmia. Kasvitautien osalta voidaan toistaiseksi esittää vain arvailuja. Pahkahomeen pahkat ja muut taudinaiheuttajien kesto- tai talvehtimismuodot voivat hyvin yhä runsastuvassa sänkimassassa. Siitä, mikä vaikutus tällä on tautivaaran lisääntymiseen, tarvitaan lisää kokemuksia ja tutkimuksia.

 

Kylvösiemenlajikkeet

| Öljykasvien viljelyaloja lajikkeittain |

Öljynpuristamoiden viljelysopimusehdoissa edellytetään, että kylvösiemenenä käytetään virallisesti tarkastettua, sertifioitua, kansallisella lajikelistalla olevaa tai muuta ostajan erikseen kirjallisesti hyväksymää lajiketta. Suomen markkinoilla on tällä hetkellä lukuisia kevätrypsi- sekä kevätrapsilajikkeita. Oheisessa taulukossa on luetteloitu keväällä 2010 yleiseen viljelyyn saatavissa olevat lajikkeet ja niitten toimittajat.

 

Kasvukaudella 2010 markkinoilla olevia rypsi- ja rapsilajikkeita
Kevätrypsit
Lajike	Myyjä/jakelija	Lajikekuvaus
Apollo	Raisio, Tilasiemen, Agrimarket, Yrma	Boreal Kasvinjalostus Oy
Cordelia	Agrimarket
Eos	Agrimarket
Hohto	Raisio, Tilasiemen, Agrimarket, Yrma
Valo	Raisio, Agrimarket, Yrma
SW Petita	K-Maatalous	K-Maatalous
Kevätrapsit
Lajike	Myyjä/jakelija	Lajikekuvaus
Highlight	Agrimarket	Agrimarket
Marie	Raisio, Tilasiemen, Agrimarket, Yrma	Boreal Kasvinjalostus Oy
Trapper	Agrimarket
Dorothy	Raisio, Yrma, Tilasiemen	Raisio
Campino	Raisio
Larissa
Ilves	K-Maatalous	K-Maatalous
Sheik	K-Maatalous
Tamarin	K-Maatalous	Rajoitetusti saatavissa satov. 2010

 

Lajikekuvaukset ovat luettavissa kunkin toimijan omilta nettisivuilta. Kevätrypsilajikkeet eroavat MTT:n virallisten lajikekoetulosten perusteella vain varsin vähän toisistaan. Koetulosten perusteella kasvuaika on lähes kaikilla rypsilajikkeilla 103–104 päivää ja sadon tuleentumiseen vaaditaan noin 1000 asteen lämpötilasummakertymää

Merkittävimmät erot lajikkeiden välillä löytyvät siitä kuinka herkästi lajike lakoutuu tai siitä kuinka korkea lajikkeen öljypitoisuus on. Rikka- ja lehtivihreäpitoisuudet verottavat eniten tilityshin­taa. Lajiketta enemmän taloudelliseen lopputulok­seen vaikuttavatkin viljelytekniikan muut osateki­jät.
Kevätrapsin kohdalla tilanne on toisin. Sadon onnistuminen on suuresti kiinni lajikkeen aikaisuu­desta. Toisaalta taas satotason nousu merkitsee yleensä pidempää lajikkeen kasvuaikaa. Riskit sadon onnistumiselle kasvavat lähinnä lehtivih­reäongelmien vuoksi. Virallisten lajikekokeiden tulosten mukaan viljelyssä olevien rapsilajikkeiden kasvuaika on keskimäärin 112–118 päivää ja tu­leentumiseen tarvitaan 1150–1200 asteen tehoi­saa lämpötilasummaa. Rapsilajik­keiden öljypitoi­suus on rypsilajikkeita korkeampi.

Oheisissa yhteenvetotaulukoissa on tuloksia rypsin ja rapsin virallisista lajikekokeista.2002–2009. Yksityiskohtaisempia tuloksia lajikekokeista MTT:n MTT Kasvu 6 - julkaisussa, joka on luettavissa myös verkkoversiona.

Graafiset kuviot eri laatutekijöiden vaikutuksesta hintaan löytyvät tästä.

Käytössä olevien lajikkeiden ominaisuuksista eniten taloudelliseen tulokseen vaikuttaa satoisuuden lisäksi öljypitoisuus (kevätrapsilla lisäksi kasvuaika lehtivihreäpitoisuuden kautta). Oheisissa kaavioissa esitetään lajikekohtaiset öljypitoisuudesta johtuvat erot myyntitulossa. Kaavioissa käytetyt öljypitoisuudet ovat vuosina 2002–2009 järjestettyjen virallisten lajikekokeitten keskiarvoja.

|Rypsilajikkeitten öljypitoisuuden vaikutus myyntituloon |

|Rapsilajikkeiden öljypitoisuuden vaikutus myyntituloon |

Kasvinsuojelu

| Tuholaiset ja niiden torjunta | Kasvitaudit ja niiden torjunta | Käytettävissä olevat torjunta-aineet |
| Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita/KasperIT |

Tärkeimmät rikkakasvit ja niiden torjunta

Rikkakasvit kilpailevat viljelykasvien kanssa kasvutilasta, valosta, vedestä ja ravinteista. Ne alentavat öljykasvien sadon määrää ja laatua, lakouttavat kasvustoa ja aiheuttavat epätasaista tuleentumista sekä vaikeuttavat puintia. Mikäli rikkakasvin siemeniä on rypsi- tai rapsisadossa yli 3 %, tehdään sadon tilityshintaan laatuvähennyksiä.
Siemenrikkakasveista rypsille ja rapsille haitallisimpia ovat jauhosavikka, pillikkeet, peltomatara ja pihatähtimö eli vesiheinä. Alkukevään kylmissä sääoloissa rypsi ja rapsi kilpailevat hitaasti maan pinnan peittävinä heikosti rikkakasvien kanssa. Esimerkiksi jauhosavikan taimettumisnopeus ja maanpinnan peittämiskyky kylmässä maassa on rypsiin ja rapsiin verrattuna ylivoimainen. Vesiheinä haittaa puolestaan lakoutuneen rypsin puintia syksyllä. Rypsin siemenen kanssa samanpainoiset jauhosavikan ja mataran siemenet ovat erittäin hankalia poistaa sadon seasta lajittelemalla.

Tulevien öljykasvilohkojen rikkakasvien torjuntaa tulisi tehdä suunnitelmallisesti ja tehostetusti jo esikasvin viljelystä lähtien. Kylvöteknisesti rikkakasvien kasvua voidaan estää kylvämällä rypsi ja rapsi lämpimään maahan, jolloin niiden taimettuminen on nopeaa. Kasvukaudella tehtävä rikkakasvien torjunta on Suomessa ongelmallista torjunta-aineiden vähäisyyden vuoksi. Viljelylohkon valinta, viljelykierto ja ennalta ehkäisevät toimet ovatkin öljykasveilla suuremmassa rooleissa rikkakasvien torjunnassa kuin viljoilla.

Siemenrikkakasvien kemiallinen torjunta

Siemenrikkakasvien torjuntaan on markkinoilla neljä valmistetta. Näistä valmisteista yhden käyttöajankohta on ennen kylvöä ja muiden sen jälkeen.

Napropamidia tehoaineena sisältävä Devrinol 450 EC on maavaikutteinen valmiste, joka ruiskutetaan ensimmäisen äestyksen jälkeen ja se on mullattava 2-6 cm:n syvyyteen vuorokauden kuluessa ruiskutuksesta. Maan kosteus lisää valmisteen tehoa. Paras teho saadaan, kun maan humuspitoisuus on alle 8 % (vähämultainen tai multava). Devrinol tehoaa hyvin mataraan, pihatähtimöön, saunakukkaan, pillikkeeseen ja kylänurmikkaan. Teho savikkaan, peltotaskuruohoon sekä kierto- ja ukontattareen on kohtalainen. 
Butisan S (tehoaine metatsaklori) on valmiste, joka voidaan ruiskuttaa 3 pv rypsin kylvön jälkeen ennen rypsin taimettumista tai myöhemmin aina rypsin 4 – lehtiasteelle saakka. Hyvän tehon saamiseksi tulee valmiste ruiskuttaa rikkakasvien 2-4 lehtiasteella. Valmisteen teho heikkenee selvästi ja nopeasti, mikäli rikkakasvit ovat tätä suurempia. Butisan S tehoaa hyvin mm. keväällä itävään saunakukkaan, peippiin, linnunkaalin ja pihatähtimöön eli vesiheinään. Butisan S on sekä maa- että kosketusvaikutteinen herbisidi, jonka teho heikkenee maan humuspitoisuuden kasvaessa. Humuspitoisilla mailla rikkakasviruiskutus tulisi tehdä jo rikkakasvien 2-4 lehtiasteella, kun kivennäismailla ruiskutusta voidaan hieman viivästyttää

Galera (tehoaineet klopyralidi ja piklorami) valmiste vaikuttaa rikkakasveihin lehtien kautta. Valmiste tehoaa mm. saunakukkaan, pihasaunioon, kiertotattareen, ruiskaunokkiin, valvattiin, ohdakkeeseen, savikkaan ja mataraan. Valmisteen käyttöajankohta on rypsin 2-lehtiasteelta varren pituuskasvuvaiheen alkuun. Valmisteen rekisteröinnin odotetaan valmistuvan kevään 2010 aikana.

Juolavehnän ja hukkakauran kemiallinen torjunta

Juolavehnä voidaan torjua tulevalta rypsilohkolta jo edellisenä syksynä glyfosaatti – käsittelyllä.  Juolavehnän, hukkakauran, valvatin, ohdakkeen ja saunakukan torjunta rypsi- ja rapsikasvustoista on mahdollista myös kasvukaudella. Valmisteet ja torjunta-ainekustannukset on esitetty Käytettävissä olevat rypsin ja rapsin kasvinsuojeluaineet - taulukossa.

Tuholaiset ja niiden torjunta

Kirpat

Kirpat ovat taimivaiheen tuholaisia, jotka voivat etenkin runsaina määrinä esiintyessään saada paljon vahinkoa aikaan rypsi- ja rapsikasvustoissa. Kirpat syövät koloja rypsin ja rapsin lehtiin ja pienentävät kasvin yhteyttävää lehtipinta-alaa. Kirppojen aiheuttamat vioitukset voivat johtaa koko kasvin kuolemaan, varsinkin jos kirpat tulevat kasvustoon aikaisessa taimivaiheessa ja kasvuolosuhteet ovat muuten huonot. Sirkkalehtivaiheen jälkeen rypsin ja rapsin kasvu on yleensä niin nopeaa, että suuret kirppamäärät eivät pysty merkittävästi heikentämään niiden kasvua. Sirkkataimivaiheessa torjuntakynnys on 1 kirppa/ sirkkataimi.

Kirppojen määrä vaihtelee suuresti vuosittain sekä alueellisesti. Varsinkin muutaman viime vuoden aikana suuret kirppamäärät ovat aiheuttaneet merkittäviä ja paikoin jopa totaalisia tuhoja rypsi ja rapsiviljelyksillä. Vuosi 2007 muistetaan erittäin hankala kirppavuotena. Tuolloin useat rypsinviljelijät joutuivat kylvämään rypsin uudelleen kirppojen syötyä kaikki taimet, osa jopa kahteen kertaan. Torjuntaruiskutuksia tarvittiin keväällä 2007 useita. Keväällä 2008 ja 2009 kirppamäärät olivat vähäisempiä ja suurilta ongelmilta ja tuhoilta vältyttiin.

Öljykasvien sertifioitu kylvösiemen on peitattua. Peitatussa siemenessä oleva torjunta-aine imeytyy sirkkataimiin, joista tulee tällöin myrkyllisiä kirpoille.  Kirppojen aiheuttamien vioitusten minimoinnissa ensiarvoisen tärkeää on taimivaiheessa kasvuston tarkkailu päivittäin ja torjunta torjuntakynnyksen ylittyessä. Kirppojen torjuntaan käytettäviä insektisidejä on markkinoilla saatavilla useita.

Rapsikuoriaiset

Rypsin ja rapsin pahin tuholainen on nuppu- ja kukintavaiheessa esiintyvä sinisenmusta, parin millimetrin mittainen rapsikuoriainen. Rapsikuoriaiset tulevat kasvustoon heti ensimmäisten kukkanuppujen ollessa vielä piilossa lehtiruusukkeessa, usein tällöin varren pituuskasvuvaihe ei ole vielä alkanut tai se on alussa. Aikaisessa nuppuvaiheessa tapahtuva syönti voi vähentää merkittävästi pääverson satoa, joka muodostaa usein yli puolet koko kasvin sadosta.

Viljelysten tarkkailu on syytä aloittaa heti touko-kesäkuun vaihteessa, kun ensimmäiset nuput ilmestyvät lehtiruusukkeen keskelle. Kylmän sääjakson osuminen ruusukevaiheeseen hidastaa kasvua ja voi lisätä kuoriaisvioitusta.

Rapsikuoriaisten torjunnan kynnysarvo on keskimäärin yksi kuoriainen/kasvi aikaisessa nuppuvaiheessa ja 2-3 kuoriaista/kasvi lähellä kukinnan alkua. Torjuntaruiskutus tulisi tehdä illalla, jolloin kuoriaiset ovat laskeutuneet kasvustoon. Saman alueen viljelijöiden kannattaa ruiskuttaa peltonsa samanaikaisesti, sillä muuten kuoriaiset voivat siirtyä ruiskuttamattomilta pelloilta jo ruiskutetuille, ja yksittäisen viljelijän torjunta menee ainakin osittain hukkaan. Jos kuoriaiset ovat ruusukkeen sisällä, tulee ruiskun puomia laskea tavallista alemmaksi ja käyttää suuttimia, jotka tuottavat pienen pisarakoon. Jos ruiskutuksen jälkeen kuoriaisia esiintyy vielä ennen kukintaa kynnysarvoa suurempi määrä, on torjunta uusittava. Rapsikuoriaisten kemiallinen torjunta tulee tehdä ennen kukintaa, sillä useita valmisteita ei saa ruiskuttaa enää kukkivaan kasvustoon. Useat valmisteista ovat haitallisia pölyttäjille ja ruiskutus tulisi senkin vuoksi tehdä illalla, pölyttäjien lentoajan jälkeen.

Kukinnan alettua kuoriaiset syövät siitepölyä, eivätkä enää aiheuta niin suurta vahinkoa kuin nuppuvaiheessa. Kukinnan aikaan rapsikuoriaisten toukat kuoriutuvat munista, joita kuoriaiset munivat nuppuihin. Torjuntaruiskutusta toukkia vastaan ei enää tällöin voida kuitenkaan tehdä. Toukat syövät usein kasvien latvoja aiheuttaen näiden kuivumisen. Yleensä toukkien aiheuttamat satotappiot jäävät pieniksi, koska latvoihin ei muutenkaan enää olisi muodostunut lituja.

Kuoriaisten lukumäärä ja esiintymisajankohta sekä kasvuston kunto ja sääolot vaikuttavat kuoriaisvahinkojen suuruuteen. Mitä aikaisemmin kuoriaiset ehtivät kasvustoon, sitä enemmän ne yleensä ehtivät tehdä vahinkoa. Rapsikuoriaiset torjutaan insektisidivalmisteilla, joilla on noin 1-3 vuorokauden kestovaikutus. Insektisidivalmisteita käytettäessä tulee käyttää suosituksen mukaisia käyttömääriä. Käyttömäärän pienentäminen suositellusta voi lisätä torjunta-aineelle kestävien kuoriaiskantojen syntymistä. Öljykasvit kasvavat ruusukevaiheessa hyvin nopeasti eikä ruiskutuksen teho ulotu käsittelyn jälkeen kehittyneisiin nuppuihin, mistä syystä pyretroidien kestovaikutusta ei pidä yliarvioida.

Rapsikuoriaispistiäinen on rapsikuoriaisen luontainen vihollinen. Sen lisääntymistä edesauttaa kevennetty muokkaus rypsinviljelyä edeltävänä syksynä ja myös rypsin jälkeen.

Kaalikoi

Kaalikoin toukka saattaa aiheuttaa myös tuhoa rypsiviljelyksillä. Se esiintyy tuholaisena ajoittain ja voi pysyä poissa jopa vuosikymmeniä. Kaalikoi talvehtii kyllä meilläkin, mutta se yltää tuholaiseksi yleensä vain, jos kotimainen kanta saa keväällä lisäystä rajantakaisilta kaalimailta vähän pidempään kestävien lämpimien kaakkoisten ilmavirtausten ansiosta.

Kaalikoista esiintyy 2-3 sukupolvea kesässä. Ensimmäisen sukupolven toukat syövät rypsin lehtiin reikiä. Nämä saadaan yleensä riittävästi torjutuksi rapsikuoriaisruiskutusten yhteydessä. Mikäli rapsikuoriaisia ei ole ruiskutettu, saattavat kaalikoin seuraavan sukupolven toukat runsaana esiintyessään vioittaa lituja ja vähentää kehittyvien siementen määrää. Tällöin on syytä harkita vielä kukintansa päättäneen kasvuston ruiskuttamista esim. pyretroidivalmisteilla. Torjunnan kynnysarvona on 4-6 toukkaa/kasvi.

Rapsikärsäkäs ja litusääski

Rapsikärsäkkään ja litusääsken merkitys öljykas­vien tuholaisina on nykyään hyvin vähäinen. Rap­sikärsäkäs munii lituihin, ja kuoriutuvat toukat syövät siemeniä. Kärsäkäs tulee yleensä riittävästi torjutuksi rapsikuoriaisruiskutuksilla. Myös litu­sääski munii rapsikärsäkkään tekemien reikien kautta lituihin, mutta sen torjuntaan ei ole ollut viime vuosina aihetta.

Mehiläiset - rypsin tärkeät pölyttäjät

Mehiläiset ovat tärkeitä rypsin pölyttäjiä. Tuholaisten torjuntaruiskutuksissa tulee sen vuoksi tarkasti noudattaa mehiläisvaroituksia. Kukkivaa rypsi- tai rapsikasvustoa ei saa lainkaan ruiskuttaa tuhoeläinten torjunta-aineilla. Tästä poikkeuksen tekee pyretroidivalmiste Mavrik 2F (tehoaine tau-fluvalinaatti), joka on suhteellisen haitatonta hyötyhyönteisille, kuten mehiläisille ja valmistetta saa ruiskuttaa öljykasvien täyskukintaan asti mehiläisten lentoajan jälkeen.

Kasvitaudit ja niiden torjunta

| Möhöjuuri | Taimipolte |  Lehtihome |  Harmaahome ja mustalaikkutauti |  Kalkkihome | Tautien tunnistuskuvat |

Rypsinviljelyn yleistyessä kasvitautien merkitys tavallisesti kasvaa, mutta toistaiseksi meillä on vältytty todella pahoilta tautituhoilta. Taimipolte, lehtihome, möhöjuuri, pahkahome, harmaahome, tyvi- ja mustalaikkutaudit sekä kalkkihome ovat kasvitauteja, joita saattaa vaihtelevissa määrin esiintyä rypsi ja rapsi kasvustoissa. Näistä etenkin harmaahome ja pahkahome ovat rehevien ja ylitiheiden kasvustojen vitsaus sateisina kesinä. Rypsin ja rapsin kasvitaudeista pahkahome voi aiheuttaa merkittäviä, jopa satojen kilojen satotappioita hehtaaria kohden laskettuna. Muiden edellä mainittujen kasvitautien rooli satotappioiden aiheuttajina on vähäisempi.

Taudit leviävät pääasiassa maassa talvehtivien kestomuotojen välityksellä, joista muutamat lepomuodot säilyvät maassa elinkykyisinä useita vuosia. Paras tautien torjuntakeino onkin kasvinvuorotus: rypsiä ja rapsia viljellään samalla enintään kolmen vuoden välein.

Pahkahome

Kevätrypsin ja -rapsin pahimmaksi taudiksi on osoit­tautunut pahkahome. Sen ensioireet ilmenevät kasvus­tossa 3-4 viikkoa kukinnan jälkeen. Tällöin ryp­sin varsiin, versojen haarakohtiin ja lehtihankoihin ke­hittyy vetisiä laikkuja. Sairas kasvinosa muuttuu ensin vaaleaksi ja myöhemmin ruskeaksi. Taudin edetessä kasvin yläosa kuivuu ja siementen kehitys liduissa py­sähtyy. Varret myös katkeilevat helposti. Varren si­sään muodostuu mustia pahkoja, joista pääosa jää puitaessa maahan, mutta osa tulee sadon sekaan. Pahkat säilyvät maassa itämiskykyisinä useita vuosia. Sadon määrä pienenee taudin vaikutuksesta merkittä­västi, ja siementen öljypitoisuus jää matalaksi.
Pahkahomeen leviämisessä säätekijät ovat avain­asemassa. Pahkahomeen pahkat alkavat muodostaa alkukesällä kotelomaljoja maan pinnalle, mutta vain, mikäli maa pysyy märkänä useiden päivien ajan. Ko­telomaljat näkyvät maan pinnalla noin 5 mm:n kokoi­sina maljoina. Kotelomaljoista vapautuvat pahkaho­meen itiöt, jotka kulkeutuvat ilmavirtojen mukana kas­vustoon. Itiöt alkavat itää, jos kasvustossa on usean päivän ajan lähes 100 %:n suhteellinen kosteus. Iti­östä kasvava rihma pystyy tunkeutumaan kasviin vain, jos se ensin saa riittävästi ravintoa, esimerkiksi vari­sevista kukkien terälehdistä. Kukinnan jälkeen pahka­home leviää sairaasta kasvista terveeseen erityisen nopeasti lakoisissa kasvustoissa suoran kosketuksen kautta.

Pahkahomeen torjunta

Riittävä kasvinvuorottelu vähentää tautiriskiä. Pahka­homeelle alttiita välikasveja tulisi myös välttää rypsin­viljelyssä.

Pahkahometta voidaan torjua kemiallisesti eri valmis­teilla. Ruiskutus tulee tehdä kukinnan alkuvaiheessa ensimmäisten terälehtien pudotessa kasvustoon. Ruiskutuksella tehdään terälehdet myrkyllisiksi pah­kahomeelle, ja näin estetään taudin tunkeutuminen kasviin. Ruiskutus on siis tehtävä ennen taudin oirei­den ilmaantumista kasveihin.

Kasvien sairastumisen jälkeen ruiskutus ei enää te­hoa. Viljelyneuvonnasta saa kesän kuluessa ennus­teita pahkahometorjunnan tarpeellisuudesta. Viime vuosien kokemukset osoittavat, että mikäli pyritään hyvään satoon, niin pahkahomeruiskutuksesta on tul­lut välttämätön rutiinitoimenpide. Torjuntaruiskutuk­sella on useissa viljelykokeissa saatu useiden satojen kilojen sadonlisiä hehtaaria kohden laskettuna.

 
Ruiskutustarvetta puoltavat seuraavat seikat:

·         tilalla on aikaisempina vuosina esiintynyt run­saasti pahkahometta

·         kesäkuu on ollut normaalia sateisempi (kesä­kuun sademäärä vähintään 30–50 mm)

·         öljykasvilohkolta tai lohkolta, jossa aikaisem­min on esiintynyt pahkahometta, löytyy sienen kotelomaljoja

·         rypsi- tai rapsikasvusto on kukinnan alkaessa rehevää ja lakoutumisriski on suuri kukinnan lopussa ja sateiden ennustetaan jatkuvan.

Möhöjuuri

Möhöjuuri on toinen haitallinen öljykasvien kasvitauti. Sen oireena on juurien epänormaali paisuminen. Mö­höjuuri on maalevintäinen tauti eli sen lepoitiöt säilyvät ja elävät pelkästään maassa eivätkä leviä ilmavirtojen mukana. Pahoin saastuneilla pelloilla kasvit kuivuvat pystyyn ja satotappiot ovat suuret. Möhöjuuririskiä voidaan olennaisesti vähentää, jos samalla lohkolla viljellään ristikukkaisia kasveja korkeintaan joka viides vuosi ja huolehditaan peltojen kalkituksesta, ojituk­sesta sekä tehokkaasta ristikukkaisten rikkakasvien torjunnasta. Jo saastuneilla pelloilla on rypsinviljelystä luovuttava ainakin 6-8 vuodeksi. Lisäksi möhöjuuren leviäminen työkoneiden mukana saastuneilta lohkoilta terveille on estettävä. Ota ehdottomasti selvää uusien vuokraamiesi peltojen möhöjuuritilanne, ettet saastuta tilan muita peltoja.

Taimipolte

Taimipoltetta aiheuttavat useat eri sieniryhmät, mm. Fusarium, Rhizoctonia ja Pythium- sukujen sienet ovat taimipoltteen aiheuttajia. Taimipolte saattaa tappaa rypsintaimia jo ennen kuin ne tulevat maan pintaan. Taimettuneissa kasveissa sirkkavarsi ja -juuri tummuvat ja kutistuvat. Sairastuneet kasvit katkeavat helposti ty­vestä. Taimipoltteen vaivaama kasvusto voi jäädä aukkoiseksi, jolloin rikkakasvit pääsevät valtaamaan kasvutilaa.

Taimipolte on saatu pidettyä kurissa peittaamalla siemen kirppoja torjuvien insektisidien lisäksi myös fungisidilla, joka estää sienten leviämisen. Valitetta­vasti tiraamin käytön päätyttyä peittausaineena meillä ei ole ollut käytettävissä laaja-alaista fungisidia, joka tehoaisi useampiin taimipoltetta aiheuttaviin sieniryh­miin. Muutaman viime vuoden aikana kasvustoihin on ilmestynyt tautiryhmä, joka tuhoaa rypsin tai rapsin juuren loppukesään mennessä lähes täydellisesti. Sen seurauksena kasvin kasvu hidastuu ja pysähtyy kesän lopulla, jolloin siemenet jäävät pieniksi. Ulkoisilta mer­keiltään vioitus muistuttaa paljon pahkahomeen aihe­uttamaa vioitusta.

Siementen peittaukseen joudutaan lähivuosina to­della paneutumaan. Siementen peittaus fungisidia si­sältävällä peittausaineella (Cruiser) tehoaa Alternaria- sukujen sieniin, mutta maalevintäisiä Rhizoctonia-su­kujen sieniä ei voida torjua peittaamalla. Riittävä kas­vinvuorotus on myös tärkeä taimipoltteen torjunnassa.

Lehtihome

Lehtihome on yleinen rypsin ja ristikukkaisten kasvien lehtiä vioittava tauti. Sateisina kesinä se voi levitä myös kukintoihin ja lituihin ja siten alentaa satoa. Leh­dissä tauti aiheuttaa lehtisuonten väliin epäsäännölli­siä keltaisia laikkuja, joiden alapinnalle kehittyy hen­toa, väritöntä sienikasvustoa. Sateisina kesinä tartun­nan saaneet kukat tuottavat piikkimäisiä siemenettö­miä lituja. Kukinnon latvaosat voivat myös kuihtua. Siemen vioittamista liduista siemenet varisevat en­nenaikaisesti maahan.

Sieni talvehtii satojätteissä. Saastuneissa kasveissa muodostuu itiöitä, jotka leviävät tuulen ja sateen mu­kana. Tauti pystyy leviämään hyvin nopeasti rikkakas­veista rypsiin ja edelleen rypsin lehdestä toiseen. Taudin merkitys on kuitenkin käytännössä vähäinen.

Harmaahome ja mustalaikkutauti

Rypsikasvustoissa saattaa esiintyä kukinnan jälkeen myös harmaahometta ja mustalaikkutautia. Näiden tau­tien merkitys satotappioiden aiheuttajina on ollut hyvin vähäinen. Harmaahomeen saastuttamat kasvit muuttuvat vaaleanharmaiksi tai valkoisiksi ja kuivuvat. Kasvien varsiin kehittyy sienen rihmastopahkoja. Kosteassa kasvustossa kasvien varsiin muodostuu pölyävää, likaisenruskeaa homekasvustoa. Harmaa­hometta esiintyy yleisesti sateisina syksyinä.

Mustalaikkutautia esiintyy kukinnan jälkeen varsinkin kuivina ja lämpiminä kesinä. Mustalaikkutauti aiheut­taa varsiin ja lituihin mustia tai ruskeita selvärajaisia laikkuja. Saastuneet lidut avautuvat itsestään ja sie­menet varisevat maahan. Alternaria -sukujen sienet voivat siemenessä esiintyessään aiheuttaa myös tai­mipoltetta.

Suoritettaessa torjuntaruiskutus pahkahometta vas­taan tulevat myös harmaahome ja mustalaikkutauti kohtalaisesti torjuttua.

Kalkkihome

Kanadassa yleinen kalkkihome on yleistynyt rypsivilje­lyksillä myös Suomessa, mutta meillä ilmasto ei suosi sen leviämistä haitalliseksi asti. Sieni talvehtii munaiti­öinä ristikukkaisten kasvien siemenissä. Meillä kalkki­home näyttäisi olevan viileän ja sateisen alkukesän aiheuttama tauti. Meillä tärkeimpänä tartuntalähteenä on lutukka, jossa tautia esiintyy yleisesti. Kukinnan ai­kaan kalkkihome paisuttaa ja vääntää versojen kärkiä, jotka peittyvät valkealla homekerroksella. Lopuksi kalkkihomeiset versot ovat likaisen ruskeita ja tyhjät li­dut piikkimäisiä ja yleensä tyhjiä. Kalkkihomeen ei tie­detä Suomessa aiheuttaneen merkittäviä satotappioita ja sitä ei kasvukaudella yleensä torjuta.